Yleinen totuus on, että sosiaalidemokraateilla kannattajapolvi on ikääntynyttä ja luonnollinen poistuma vähentää kannattajakuntaa hiljalleen. Puolueessa katsotaan läpi sormien nuoren pääministerimme ravistellessa pääministerin instituutiota.
Keskustan kannatus laskee pulkkamäkeä vasemmistohallituksen riveissä. Sosialismi uhkaa, maalaisliitto pelastaa. Heikolta näyttää vanhan julisteen sanoma. Puolueessa on identiteettikriisi.
Puolueissa mietitään kuumeisesti, miten ääniä voitetaan kevään vaaleissa. Tarjoan näkökulman.
Marraskuussa moderoin paneelin, jossa Matias Marttisen (kok.), Lauri Murasen (sd.), Katri Kulmunin (kesk.) ja Sakari Puiston (ps.) kanssa keskustelimme osakesäästötilin (OST) ja omistamisen verotuksen tulevaisuudesta. Kulmuni oli ainoa, jolla ei ollut osakkeita tai OST:ä.
Marttinen kertoi tuolloin, kuinka hän oli viettämässä iltaa Raumalla, jossa häntä oli tullut kiittelemään OST:n kehittämisaloitteista opiskelija, lasitehtaan työntekijä sekä proomukuski. Tavallisia kansalaisia, jotka stereotyyppisesti äänestäisivät demareita tai vasemmistoa.
Osakesäästötilin (OST) avanneista noin 40 prosenttia on alle 30-vuotiaita. Kolmannes kansasta sijoittaa rahastoihin tai osakkeisiin. Syykin on selvä: omatoiminen sijoittaminen on järkevää varautumista esimerkiksi eläkepäiviin, kun kokee vetäneensä lyhyen tikun eläkejärjestelmästä. Tässä ei puoluerajoilla ole väliä.
Olisiko tosiasioiden tunnustamisessa sittenkin viisauden alku? Miltä kuulostaisi pääministeri, joka bilekohujen ja hampaidenpesuvinkkien sijasta toimisi sijoittamisen ja säästämisen evankelistana? Siinä olisi ainekset aidosti työväen etuja edistäväksi puolueeksi.
Ruotsissahan on tunnetusti paremmat demarit. Siellä onkin sijoittamiseen ja säästämiseen kannustettu 70-luvulta. Suomessa päätettiin toisin.
Miten OST:ä tulisi kehittää? Siihen tulisi sallia rahastot, poistaa talletuskatto sekä tilien lukumäärärajoite. Mallia voi ottaa vauraasta naapurista.
Victor Snellman
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.