Kun yli 30 vuotta sitten etsin päivähoitopaikkoja lapsilleni, en saanut. Niin moni hoitopaikkaa tarvitseva lapsi oli kuulemma yllättänyt Espoon päättäjät. Tilanne on siis sama edelleen, vaikka edelleen kasvavan Espoon väkiluku on noussut samaa vauhtia jo vuodesta 1950. Nyt tehtiin metro ja tuhat kerrostaloa sen varteen. Arvanneeko kukaan mitä siitä seuraa?
Julia Ståhle puhui asiaa 10.12. puheenvuorossaan. Kansalliset ohjeet ja tavoitteet ovat huikeat, varhaiskasvatuksen ammattilaisten koulutus upeaa. Silti Espoossa niin osaajien kuin lasten turvallinen arki on ajettu alas tarkoituksella ja pitkään. Nykytutkimus kertoo selvästi, että vanhempien saama kasvatustuki on ratkaisevaa lasten terveen kasvun, kehityksen ja itsetunnon kehittymiseen. Se tarkoittaa koulutettuja ammattilaisia, riittävästi. Se on tärkeää työtä.
Samassa lehdessä nimimerkki ”Toinen jalka jo ulkona päiväkodista” kertoi karmivan näkymän työstä. Se ei ole enää eettistä. ”Äiti, mummi ja lastenhoitajakin” etsii lääkkeitä niukkuuteen. Mutta sen ei pitäisi olla meidän vanhempien, isovanhempien tai varhaiskasvattajien homma. Päättäjät, haloo! Näyttäkää eettinen kantanne!
Nyt Espoon kaupunginvaltuutetut, teidän on tehtävä osanne.
Tilanne on hätätila. On naurettavaa ja vastuutonta katsoa muualle. Kyse on priorisoinnista ja oikeudenmukaisuudesta lapsia ja lapsiperheitä kohtaan. Puhutaan luvuista, jotka eivät ole salaisuus, saati yllätys. Kyse on tulevaisuudesta. Kuinka paljon nuorten on oireiltava lisää, jotta ennaltaehkäisyä tehdään?
Vanhempamme ja isovanhempamme taistelivat meille turvallisen maan. Nyt Espoon kaupunginvaltuutetut, teidän on tehtävä osanne. Tehkää Espoon lapsille, lapsenlapsille ja lapsiperheille turvallinen arki.
Raisa Cacciatore
lastenpsykiatri, nuorisolääkäri, äiti, mumma, veronmaksaja
Espoo