Aurausvallit ovat ehtineet puhuttaa paljon jo tämän lyhyenkin talven aikana. Invamopon käyttäjänä olen kotikaupungissani Espoossa joutunut tilanteisiin, joissa liikkuminen on ollut mahdotonta aurausvallien aiheuttamien esteiden vuoksi.
Ennen joulua olin liikkeellä poutaisena päivänä, jolloin myös kävelytiet oli ehditty aurata. Ajoin pitkin kaupunginosani pääväylän vartta, jossa minun piti ylittää katu päästäkseni terveysasemalle johtavalle tielle. Aurausvallit suojatien molemmissa päissä olivat kuitenkin niin korkeat, että olisin tarvinnut mäkihyppysukset moponi alle lentääkseni kadun toiselle puolelle. Lähistöltä ei löytynyt myöskään mitään muuta auki olevaa reittiä tien toiselle puolelle. Minun ei auttanut kuin ajaa samaa reittiä pitkin takaisin kotiin.
Myös koiraa invamopolla ulkoiluttaessani olen tänä talvena joutunut ajamaan ns. labyrintissa. Aura-autot jättävät vallin niin suojateiden kuin pienempien katujen ja pihateiden tukkeeksi. Näin ollen apuvälineen kanssa liikkuva joutuu etsiskelemään reittiä päästäkseen etenemään. Tästä syntyy ikään kuin labyrintti. Näin ollen olisi todella tärkeää, että tonttien omistajat huolehtisivat mahdollisimman pikaisesti vallit pois estämästä liikuntarajoitteisten kulkua.
Minun ei auttanut kuin ajaa samaa reittiä pitkin takaisin kotiin.
Otin ongelmasta ylittää suojatie yhteyttä kaupunkiympäristön asiakaspalveluun. Kunnossapidon esihenkilö pahoitteli tilannetta. Vastauksessa oletettiin kyseessä olleen hetkellinen lumikaaos, mutta näin ei ollut. Silloin kun lunta tulee paljon kerralla, en toki yritäkään lähteä mopoilemaan. Kun huomaan kunnossapitoluokituksessa viimeisenä olevan kotikatuni olevan aurattu, olettaisin pääseväni liikkumaan myös pääväylillä ongelmitta.
Lumisateisina päivinä ratkaisun liikkumispulmaan voisi ajatella olevan invataksi. Valitettavasti tähänkin liittyy ongelmia. Ensinnäkään ei ole itsestään selvää, että taloyhtiön pihalle on pääsy ilman, että taksi juuttuu kinokseen. Talosta ei myöskään välttämättä pääse ulos, mikäli uloskäynnin edustaa ei ole huoltoyhtiön toimesta puhdistettu. Ongelmaksi saattaa muodostua myös taksikyydin saaminen. Kulkukeskuksen ja Kelan tarjoamien taksikyytien hinnat on poljettu niin alas, että moni kuljettaja jättää lyhimmät kyydit ajamatta kannattamattomina. Mikäli teiden heikko kunnossapito estää kulkemasta invamopolla parinsadan metrin matkan terveysasemalle eikä taksia tule, on pääsyni esimerkiksi kuukausia odottamalleni lääkärin vastaanotolle evätty.
Valitettavasti on siis ihmisryhmiä, jotka yhteiskunnan esteellisyyden takia voivat joutua pysymään sisällä osan vuodesta. Jokainen voi miettiä, mitä se omassa elämässä tarkoittaisi.
Laura Ahonen
Espoo