Espoon todellinen kanta luontoon ja sen suojeluun herättää vakavia kysymyksiä. Länsiväylässä kerrottiin 30.11.2022, että Suurpellossa oli kaadettu arvokasta metsää siltä varalta, että liito-orava asettuisi sinne ja mahdollisesti estäisi alueelle rakentamisen tulevaisuudessa. 13.12.2022 saimme lukea, että kaupunginvaltuusto jo toistamiseen hyväksyi Finnoon keskuksen kaavan muodossa, joka tehdystä muutoksesta huolimatta vaarantaa kansainväliselläkin tasolla tärkeän lintukosteikon.
Vain kuukausi sitten Espoo julkisti kestävän kehityksen ohjelmansa, jonka mukaan Espoo sitoutuu takaamaan nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät tai paremmat elämisen mahdollisuudet. Teoria ja käytäntö ovat nyt jyrkässä ristiriidassa keskenään. Elämän jatkumista uhkaava luontokato on tosiasia, joka pitää ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Maankäyttö on ratkaisevassa ja konkreettisessa roolissa kadon ehkäisemisessä. Jos kaavat laadittaisiin alun pitäen lainmukaisesti ja ympäristöä kunnioittaen, vältyttäisiin myös pitkäaikaisilta ja kalliilta oikeusprosesseilta.
Luontoarvoja heikentäviä ennakoivia toimenpiteitä on Espoossa harrastettu jo pitkään esim. metsien käsittelyssä. Kaupungin viranhaltijat jopa lainvastaisesti salaavat verovaroilla tehtyjä raportteja, kuten liito-oravan esiintymistä koskevia kartoituksia alueilta, joilla kaupunki suunnittelee ja toteuttaa rakennushankkeita - näitä olemme toistuvasti pyytäneet, turhaan. Samoin salattiin erittäin uhanalaista haapatyttöperhosta koskevat selvitykset, kuten Espoon ympäristöyhdistys toi esiin POKE-valituksessaan hallinto-oikeudelle.
Espoolaiset kertovat aina uudestaan arvostavansa lähiluontoaan. Miksi tämä kovin usein unohdetaan, kun toisessa vaakakupissa ovat taloudelliset, lyhytnäköiset edut? Miten Espoo kehtaa rummuttaa muka ympäristöystävällistä tapaansa toimia, kun käytäntö on jotain aivan muuta?
Jälkipolvien tulevaisuudesta päätetään juuri nyt.
Kristiina Mod
Espoon ympäristöyhdistys