Ihmisaivot rakastavat tarinoita, joissa oma ryhmä on taitavan ja moraalisesti oikein toimivan roolissa. Kun noukimme informaatiovirrasta vain omaa tarinaamme tukevat asiat, tulemme rakentaneeksi maailmankuvan, jota emme halua korjata, vaikka eteemme tulisi täysin kiistattomia, sitä vastaan puhuvia todisteita.
Asumme maassa, jossa tiedotusvälineet ja maan johto kertovat meille tämänhetkisestä sodasta uutisia, jotka tukevat läntistä tarinaa, jossa Putin on mielipuoli ja Zelenskyi kunnon kaveri. Tuollainen mustavalkoinen ajattelu estää meitä näkemästä, kuinka monenkirjavassa maailmassa oikeastaan elämme.
Historia osoittaa, ettei sotaan syypääksi osoiteta muita kuin häviäjiä. Toisessa maailmansodassa Suomikin viime vaiheessa puolta vaihtamalla pääsi voittajien joukkoon ja näin sai anteeksi monta virhettä. Ehkei Suomen osuutta sodan loppuvaiheesta haluta mielellään muistella siksi, että Lapin aluetta ei kyetty puolustamaan saksalaisten hävitykseltä. Ikäihmisten joukossa edelleen on ihmisiä, jotka saksalaisista puhuttaessa helisyttävät tulitikkuaskia.
Kekkosen aikana olimme rauhan puolella sotaa vastaan. Venäjän ja Ukrainan välistä sotaa ei voi ratkaista kuin sellaisella rauhansopimuksella, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä, vaikka sitten pitkin hampain. Kuvitelma siitä, että erimielisyydet voidaan ratkaista aseilla, tulee pitkittämään Ukrainan tuhoamista ja vaikeuttamaan sen jälleenrakentamista.
Minäkin asetun aina rauhan puolelle. Isäni oli sotainvalidi, ja hänen veljensä tie päättyi lähellä Äänistä tarkka-ampujan luotiin. Eiköhän perheestämme ole jo annettu riittävä osuus siniristilipun puolesta.
Markku J Kekäläinen
Espoo