Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Espoon näköalapaikat hivelevät silmiä ja mieltä

Tornitaloja, betonia asfalttia, valtateitä ja ruuhkaisia liikenteen solmukohtia. Mielikuvia, jotka kaupungeista helposti syntyvät.

Maan tasolta katsellessa lähiympäristömme saattaa arjen harmaan painaessa niskaa näyttää ankealtakin. Mutta kun massiivisia kerrostaloja katselee hiukan kauempaa, ne muuttuvat tunnistettaviksi maamerkeiksi.

Omaa asuinaluetta uudesta kulmasta, esimerkiksi korkealta kukkulalta tai korkeasta rakennuksesta, katsellessa ajatukset avartuvat.

Ulkomaalaiset ovat usein hämmästelleet, miten Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa on niin paljon puuta ja metsää.

Tuulen puhallellessa kukkulan laella huoletkin väistyvät.

Länsiväylän toimitus poimi Espoosta muutamia kohteita, joista avautuu upeat näkymät lähiympäristöön (LV 18.1.).

Hämmästyttävää on myös, miten valtateiden liikenneympyrätkin näyttävät toisenlaisilta yläilmoista. Etäisyydellä on tervehdyttävä ja puhdistava vaikutus.

Suomen luonnossa parasta lienee se, että eri vuorokauden- ja vuodenajat muuttavat merkittävästi maisemaa. Tiettyä näkymää voi ihailla loputtomiin, viikoista ja vuosista toisiin.

Punaisenaan helottavan auringon pilkahdus tummien pilvien välistä tuo toivoa. Taivaanrantaa vasten piirtyvät männiköt ovat kuin taideteoksia.

Tutut maamerkit herättävät vähitellen muistoja ja sitä myöten tunteita. Myös tietoisuus ajallisen ulottuvuuden vaikutuksista juurruttaa tiiviimmin omaan kotiseutuun.

Rakkaus omaa kotikalliota kohtaan voi saada uudenlaisen syvyyden, kun tietää, että siellä jo lotat tarkkailivat ilmavalvontatorneissa vihollisen liikehdintää maailmansodan aikaan.

Hetken pysähdys ja ympäristön tarkkailu uudella asenteella toisesta suunnasta palkitsee.

Tuulen puhallellessa kukkulan laella huoletkin väistyvät. Edes hetkeksi. Se ei ole lainkaan pahasta.

heli.koivuniemi@media.fi