Kriminologian tuntema broken windows -teoria lähtee seuraavasta olettamasta: kun hylätyn rakennuksen yksi rikkinäinen ikkuna jätetään korjaamatta, pian loputkin ikkunat on rikottu. Tästä vedetty johtopäätös on, hieman yksinkertaistaen, että pienten ongelmien korjaaminen kannattaa ennen kuin ne riistäytyvät käsistä – oli kyse sitten rikollisuuden torjunnasta kuin rakennuskannan säilymisestä.
Espoossa on ennennäkemättömällä tavalla päästetty Tapiolan alueen arkkitehtonisesti merkittävät koulurakennukset, ensin Jousenkaari ja sitten Aarnivalkea, tilaan, jossa rikkoutuneet ikkunat ovat oireista pienimpiä. Näistä ensimmäinen seisoo luurankona Länsi-Tapiolassa ikkunatta ja graffitien peitossa. Viereen on rakennettu uusi koulu. Vanhat, tärvellyt rakenteet kuitenkin yhä makaavat irvokkaasti metsän kulmassa.
Tapiolan keskustassa Silkkiniityllä tilanne on miltei yhtä paha, mutta yhä korjattavissa. Ikoninen Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema Aarnivalkean koulu on osa alkuperäisen puutarhakaupungin suunnitelmaa. Koulun seinät on töhritty, ikkunat lautojen peitossa ja viimeksi tienvarresta on hajotettu alkuperäinen kadunnumerolamppu. Vieressä oleva Tapiolan yläkoulu peruskorjattiin pieteetillä joitain vuosia sitten; alakoulun kunnostamisen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Aarnivalkean koulu on olennainen osa alkuperäistä Tapiolaa. Se tulee kunnostaa sen arkkitehtonisia arvoja kunnioittaen. Toki koulua tulee tarvittavilta osin modernisoida nykypäivän koulun edellytyksiä vastaavaksi. Kunnostus on aloitettava viipymättä, tunnetusti viivyttely nostaa kustannuksia. Nykyisessä tilassaan keskustan alakoulun tilanne on murheellinen. Tapiola ja sen lapset ansaitsevat parempaa.
Pekka Pohjankoski
varatuomari
Tapiola