Länsiväylä antoi Espoonlahden teatterin näytelmän johdosta syntyneen mielipiteenvaihdon päätteeksi teatterin ohjaajalle mahdollisuuden perustella erimielisyyden kohteeksi joutuneen lippuepisodin taustoja (LV 11.2.).
Kun olen samaa mieltä närkästyneiden espoolaisten kanssa asiasta ja kun ohjaajan ja asiantuntijoiden käyttämät perustelut eivät vakuuttaneet, haluan omana kantanani tuoda esille muutaman tosiasian.
Ohjaaja haluaa vähätellä asiaa sillä, ettei käytetty oikeaa Suomen lippua vaan ”jäljitelmää eli tekelettä”. Näyttämöllä käytetään usein vähemmän aitoja esineitä oikean korvikkeena. Harvemmin lavalle tuodaan esimerkiksi aseita, eläimiä tai autoja. Suomen lipulla on kuitenkin vain yksi tarkoitus, joten huono toteutus ei anna anteeksi epäkunnioittavaa tavoitetta – päinvastoin.
Olen siis eri mieltä niiden asiantuntijoiden kanssa, joiden mielestä ”lippu lanteilla ei välttämättä ole epäkunnioittavaa”. Tässähän ei liene kysymys rikoksesta vaan huonosta käytöksestä ja moraalista.
Kaikilla on oikeus kritisoida tällaisia asioita, eivätkä oikeuta heikoin perustein ”veistelyyn” toisille. Onneksi Länsiväylä käyttää edullisia asiantuntijoita perustelemaan teatterin ja ohjaajan näkökohtia. Helsingin Sanomat ja Yle käyttävät niitä muutamia rikosoikeuden professoreita, joilta saa kaiken vesittävän lausunnon mistä tahansa aiheesta.
Meillä on kyllä ongelmia Suomessa, jopa espoolaisessa yhteiskunnassa, joten huomion hakeminen tällä aiheella on vain huonoa käytöstä. Tämän johdosta suosittelisin ohjaajalle lajia, jossa ei voi loukata toisia ihmisiä – itseään kyllä. Tämä laji voisi olla esimerkiksi korkeushyppy.
Jorma Äikää
Saunalahti