Helsingin seudun rakentaminen on aiheuttanut ikävän lieveilmiön kehyskynnissa. Rakennusten, katujen ja teiden alta kaivetaan valtavia määriä savimaata, joka on kuljetettava pois. Sopivia maankaatopaikkoja joudutaan etsimään jopa kymmenien kilometrien päästä. Usein pääkaupunkiseudun kehyskunnista.
Maa-aineksen kuljettaminen kymmenien kilometrien päähän aiheuttaa kuitenkin kiusallisen rekkarallin maankaatopaikan lähiympäristössä. Tätä eivät lähiympäristön asukkaat hevin hyväksy. On luonnollista, ettei vuosia kestävää, tuhansien täysperävaunurallia haluta kodin lähelle.
Yhdestä tällaisesta tapauksesta on käyty vuosia kestänyttä kiistaa Kirkkonummella.
On luonnollista, ettei täysperävaunurallia haluta kodin lähelle.
Kunnan ympäristöpäällikkö on sitkeästi puoltanut Kylmälään sijoittuvan maankaatopaikan hakemusta, jonka rakennus- ja ympäristölautakunta on hylännyt jo kolme kertaa. Lupahakemusta on käsitelty Vaasan hallinto-oikeudessa jo kerran. Kunnan tekemä hylkypäätös on ehtinyt jo kerran jäädä voimaan, kunnes yritys jätti uudelleen hakemuksen. Vastikään tehdystä hylätystä päätöksestä yritys voi valittaa jälleen hallinto-oikeuteen.
Kirkkonummen Kylmälää koskeva kiista ei ole ainoa laatuaan. Vastaavia tapauksia on käsitelty lukuisia Helsingin ympäristökunnissa.
Kirkkonummellakaan tapaus ei ole ainutlaatuinen eikä edes kokoluokassaan suurin. Lupia on haettu monta kertaa suuremmille täyttömäärille.
Kestävän kehityksen periaatteen mukaista on, että jätemaalle löydettäisiin kohde, jossa täytemaata tarvitaan. Sellaisia on löytynyt muun muassa golfkentiltä, joihin on tarvittu maapohjaa kentän tai harjoituslyöntialueen laajentumisen yhteydessä.
Kestävää olisi sekin, että maankaatopaikat löytyisivät lähempää ja helpompien kulkuyhteyksien päästä. Siihen ei aina tunnu löytyvän ratkaisuja.
Toivottavaa kuitenkin olisi, että maa-ainesta kuljettavat rekat eivät häiritsisi tai vaarantaisi liikaa lähialueen asukkaiden elämää.
heli.koivuniemi@media.fi