Vaikeavammaisen poikani helmikuisessa hakemuksessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle pyydettiin, että hänelle myönnetään kuluvana vuotena fysioterapiaa 36 kertaa à 45 minuuttia valitsemansa fysioterapeutin toteuttamana.
CP-vammaisella pojallani on bronkiektaasi, krooninen keuhkoputkien laajentuma, jonka yleisin oire on ’limaneritys’ (lima, latinaksi: mucus). Bronkiektaasi edellyttää osaavan fysioterapeutin säännöllisesti suoritettavaa liman tyhjennystä. Mikäli niin ei tapahdu, seurauksena on kuolema.
Hoidossa tärkeintä on keuhkoputkissa olevan liman tyhjennys. Jorvin yhteispoliklinikan (keu) erikoislääkärin suosittelema keuhkofysioterapian määrä oli kolme kertaa viikossa à 45 minuuttia. Se on 36 fysioterapiakertaa enemmän kuin mitä Kela on myöntänyt.
Poikani odotti hyvinvointialueen päätöstä toiveikkaana. Kysehän oli vain vajaasta 3 000 eurosta. Pettymys oli suuri, kun nyt kuukautta myöhemmin saapui hyvinvointialueen paperi (”vastine”), jolla hakemusta ei ollut ratkaistu vaan jossa ”hyvää päivää kirvesvartta” -tyyliin kerrottiin terveydenhuollon olevan tosiasiallista hallintotoimintaa.
Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus elämään ja julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen jokaiselle riittävine sosiaali- ja terveyspalveluineen. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueesta ei ole noiden perusoikeuksien turvaajaksi.
Antiikin yhteiskunnissa vammaiset olivat hylkiöitä. Sparta tuli tunnetuksi vammaisten järjestelmällisestä surmaamisesta. Anno Domini 2023 Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue ei myönnä vaikeavammaiselle elintärkeää fysioterapiaa. Onko hyvinvointialueesta tullut pahoinvointialue?
Tapio Kuosma, tietokirjailija, Espoo