Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä omaistensa ja koko yhteiskunnan hyväksi. Noin 50 000 suomalaista toimii virallisina omaishoitajina, huolehtien omaisestaan, joka sairauden tai vammaisuuden vuoksi ei kykene selviytymään yksin arjessa. Todellinen luku on kuitenkin huomattavasti suurempi, sillä moninkertainen määrä huolehtii omaisestaan saamatta tukea tästä.
Monet omaishoitajat ovat ylikuormittuneita, koska he eivät pysty pitämään vapaapäiviä. Lain mukaan omaishoitajilla on oikeus 2–3 vapaapäivään kuukaudessa. Monet omaishoitajat ovat kuitenkin haluttomia pitämään lakisääteisiä vapaapäiviä, koska he ovat kokeneet, että omaisen kunto on huonontunut hoitokodissa vietetyn hoitojakson aikana. Ongelmana on myös sopivien hoitopaikkojen puute. Lisäksi oikeutta ruotsinkieliseen hoitoon on monesti laiminlyöty. Esimerkiksi Espoossa intervallihoitoa ei ole järjestetty lainkaan ruotsiksi.
On huutava vääryys, että omaishoitajat eivät käytännössä voi käyttää oikeuttaan intervallihoitoon, eli vapaisiin. Omaishoitajien jaksamisen edellytyksenä on, että he saavat välillä levätä. Tilanteen korjaamiseksi on parannettava intervallihoidon saatavuutta.
Omaishoitajan on myös voitava luottaa siihen, että omaisen kunto ei ole romahtanut palatessaan kotiin. Myös kielellisiä oikeuksia on kunnioitettava omaishoidossa – on lainvastaista, että jotkut kunnat eivät tarjoa ruotsinkielistä hoitoa omaishoidossa.
Omaishoitajat säästävät miljoonia euroja yhteiskunnan varoja. Meidän on varmistettava, että omaishoitajat saavat tarvitsemansa ja heille kuuluvan tuen. Omaishoitajien auttavia käsiä tarvitaan enemmän kuin koskaan, kun väestö ikääntyy ja hoitopaikoista on huutava pula.
Karin Cederlöf, juristi, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas (r.), Espoo