Suomen koulutustason ja oppimistulosten heikkeneminen on kummastuttanut lehdistöä.
Alkuna oli Aleksi Kaleniuksen Sivistyskatsaus (OKM). 1990-luvulla alkanut lama ja rahaleikkaukset heikensivät niin koulujen toimintaa kuin kulttuuria yleensä. Säästöjen paljastamiin huonoihin tuloksiin kietoutui pian koulushoppailupuhe. Syitä on rahan lisäksi muitakin. Vika ei ole välttämättä oppilaissa ja opettajissa vaan osasyynä voi hyvin olla opetussuunnitelma. Viro on mennyt Suomen ohi lukutaidossa. Virossa opettajille annetaan selkeät ohjeet sisällöistä.
Viron opetussuunnitelmassa esitetään kirjallisuudesta tuntimäärät, tavoitteet ja sisällöt. Niistä eritellään kaunokirjallisuuden olemus, lyriikka, draama ja epiikka. Maailmankirjallisuudesta luetellaan aikakausia antiikista jälkimodernismiin. Viron kirjallisuudesta on sen synty ja kehitys sekä eri vuosisadat. Keskusteltavat kirjailijat luetellaan nimeltä, myös yksittäisiä teoksia saatetaan mainita. Samoin keskusteltavat käsitteet luetellaan opetussuunnitelmassa. Se tarjoaa opettajalle hyvän rungon.
Haitallinen taulukkoisuus pois ja tilalle selkeät ohjeet!
Toisin on Suomen opetussuunnitelma. Se on lähes 500-sivuinen. Äidinkielen ja kirjallisuuden osuutta tulee sata sivua. Laaja-alaisen osaamisen seitsemän lohkoa kytketään mitä sekavimmin oppiaineen omiin tavoitteisiin ja sisältöihin, jotka ilmaistaan lyhenteillä. Sääli opettajaa, joka joutuu tämmöisen numerovillityksen mukaan jäsentämään työtään. Miksi asiat täytyy esittää mahdollisimman mutkikkaasti? Taulukko tappaa soveltajansa luovuuden.
Viron mainitsemat kirjailijat ja kirjat helpottavat opettajan työtä, sillä hänen ei tarvitse jatkuvasti olla tutustumassa uusimpaan kirjallisuuteen. Virossa asia esitetään väljästi, valinnanvaraakin annetaan. On kummallista, että meillä ei uskalleta samaa.
Oppilaiden innostumattomuutta on selitetty syyksi huonoihin tuloksiin. Kyllähän epäselvä ja liian mutkikas ohjeistus vie opettajankin innon. Opetussuunnitelman ei pitäisi olla laatijoidensa mutkikkuuden taidonnäyte vaan opettajan virikekirja, jota hän voi itse käyttää luovasti oppituntiensa rakennusaineksena. Haitallinen taulukkoisuus pois ja tilalle selkeät ohjeet!
Katri Karasma
professori (eläkkeellä)
lukemisen tutkija
Espoo