Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Keskustelu työelämän paikallisesta sopimisesta kaipaa rehellisyyttä

Paikallisen sopimisen kannattajien mukaan työllisyys paranee, jos työehtosopimusten sijasta palkankorotuksista ja työsuhteiden ehdoista sovitaan yritystasolla eli paikallisesti.

Toki työllisyys varmasti paranee, jos työntekijöiden työsuhteiden ehtoja heikennetään. Työntekijän palkkaaminen on silloin halvempaa. Yritystoiminnassa olennaista on pitää kustannukset mahdollisimman alhaalla. Ja myös henkilöstökulut ovat kustannuksia.

Siten, jotta paikallisessa sopimisessa olisi liiketaloudellisesti yritykselle järkeä, niin työnantajan tulisi saada aikaan tilanne, jossa henkilöstölle maksetaan vähemmän kuin laki ja työehtosopimus määrittelevät. Tällaisia asioita ovat muun muassa palkankorotukset, työaikalisät, sairausajan palkka ja lomarahat.

Parempia ehtojahan työnantaja voi tarjota henkilöstölle ilmaan mitään sopimista.

Työnantaja voi jo nykyään päättää hyvin vapaasti työn tekemisen tavoista, ajasta ja paikasta. Monilla aloilla myös järjestäytymättömät työnantajat voivat käyttää laajasti hyväkseen esimerkiksi työajan tasoittumisjaksoja. Ja ilman minkäänlaista sopimista työntekijöiden kanssa.

Työnantaja voi myös yksipuolisesti päättää lomien pitämisestä. Myös ilmaus paikallisten olojen huomioimisesta ihmetyttää minua. Mitä erilaista on pyörittää esimerkiksi autokorjaamoa tai ruokakauppaa Rovaniemellä tai Helsingissä? Joten mitä paikallisesti on siis tarkoitus sopia muusta kuin työntekijälle maksettavista rahallisista suoritteista?

Mielestäni edellä mainituista asioista ei ole keskusteltu avoimesti julkisuudessa.

Minulle on sanottu, että on myös työntekijän etu suostua tarvittaessa edellä mainittujen etujen heikennyksiin, jotta työpaikat saadaan säilymään. Minun on kuitenkin hyvin vaikea pitää oikeudenmukaisena sitä, että jos yritystoiminta osoittautuu kannattamattomaksi, niin työntekijät ottavat yritystoiminnan riskiä kannettavakseen alentamalla omaa ansiotasoaan.

Eihän työntekijöille toisaalta kuulu automaattisesti osaa yritystoiminnan menestyksestäkään. Laki tai yksikään työehtosopimus ei vaadi esimerkiksi pakollisia bonuksia työntekijöille silloin, kun yrityksellä menee hyvin. Enkä tällaista normitusta haluaisikaan.

Yritys kantaa vastuun liiketoiminnan kannattavuudesta, ja työntekijä antaa yrityksen käyttöön työpanoksensa. Tässä on selkeä ero sen välillä, onko yksilö työntekijä vai yrittäjä.

Mika Pahlsten

Kirkkonummi