Sipoon paikallishistorian vaietuista aiheista useita omakustanteita kirjoittanut Martin Andersson työstää parhaillaan 9. kirjaansa. Aiemmissa teoksissaan hän on käsitellyt muiden muassa suomenruotsalaisia natseja ja kiinalaisia pakkotyöläisiä.
Uusi aihe ei ole sekään kevyt: teos käsittelee Nikkilän sairaalan historian pimeitä puolia, kuten henkirikoksia, nälänhätää ja hirvittäviä hoitokeinoja.
– Sairaalan historiasta on tehty muutama julkaisu, mutta aika paljon on jätetty kertomatta. Ikävät asiat on haluttu unohtaa ja tabuja on useita, Andersson sanoo.
Nikkilän sairaalan historiasta on nostettu pääasiassa saavutuksia, kuten taideterapiaan panostaminen ja sairaalan omavaraisuus.
Sairaalan vuosikymmeniin mahtui kuitenkin valtavasti epäinhimillistä kärsimystä ja lukuisa traagisia ihmiskohtaloita.
– Kamala paikka se oli vielä 1960-luvulla. Tulevassa kirjassani käsittelen myös shokki- ja pakkohoitoja, pakkosterilisointeja, lobotomioita ja nälkäkuolemia. Se tulee olemaan synkkää luettavaa, mutta luultavasti ainakin joidenkin mielestä kiinnostavaa.
Sairaalan potilaista jälkikäteen kerrottaessa heistä on esitetty usein harmittomia, jopa humoristisia piirteitä. Todellisuudessa valtaosa potilaista oli sairastunut mieleltään surullisella tavalla, osa myös vaarallisesti.
Syntysipoolaisena Martin Andersson muistaa itsekin, että potilaita saatettiin pelätä.
Runsaimmillaan sairaalassa oli yli 1 700 potilasta, ja lisäksi vielä yli 400 kotihoidossa, joten he olivat merkittävä osa sipoolaista arkea.
Martin Anderssonin kotikylässä Etelä-Paippisissa asui 1970-luvulla kotihoidon potilaita yli 150 henkilöä.
– Kyllä me lapset heitä vähän pelkäsimme. Monet potilaat käyttäytyivät ja liikkuivat omituisesti, heillä oli outoja juttuja ja jotkut kerjäsivät rahaa, Andersson muistaa.
– Potilaita karkaili paljon, ja heitä haettiin sairaalan autoilla takaisin. Joskus karkumatkat päättyivät huonosti, eräskin potilas löytyi metsästä kuolleena vasta vuosi katoamisensa jälkeen.
Kirjaansa varten hän on viettänyt viime kuukaudet Kansallisarkistossa ja Kaupunginarkistossa lukemassa sairaalan toimintakertomuksia vuosilta 1930–1996, sekä lehtileikkeitä. Andersson kertoo materiaalia löytyneen valtavasti.
Historian kirjoihin on merkitty myös useita väkivaltaisia kuolemia.
Ensimmäiset potilasmurhat Nikkilän sairaalassa tapahtuivat heti toiminnan alkaessa, kun miespotilas kuristi osastolla hengiltä kaksi potilasta.
Martin Andersson laskee murhia ja tappoja tapahtuneen ainakin 14. Niistä seitsemän tapahtui sairaalassa, ja toinen seitsemän potilaan ollessa karkumatkalla tai heti hänen päästyään pois Nikkilästä.
– Järkyttävimpiä tapauksia olivat kahden lapsen kuolemat. Toisen hukutti naispotilas Sipoonjokeen, toinen kuoli sairaalan verstaalla vuosikertomuksen mukaan ”vajaamielisen toimesta”, Andersson kertoo.
Sipoonjokeen hukutetun lapsen tapaus vuonna 1969 on edelleen monen muistissa. Tapauksesta myös uutisoitiin paljon. Sen sijaan 11-vuotiaana sairaalan verstaassa vuonna 1945 kuolleen lapsen tapauksesta löytyy vain niukkasanainen raportti.
– Ikävien asioiden kirjaamisessa on suuria eroja eri vuosikymmenillä. Esimerkiksi vuosien 1930–1978 välillä sairaalassa on kirjattu tapahtuneen 61 itsemurhaa. Ennen vuotta 1930 vuosikertomuksia ei kirjoitettu, ja vuodesta 1979 asiasta ei ole enää raportoitu. Itsemurhia voi siis olla lähemmäs sata, Andersson laskee.
Hän arvioi kirjansa tulevan julki viimeistään toukokuussa. Jo nyt hänelle on tutkimustensa perusteella selvää, että eräät Nikkilän sairaalaa johtaneet ylilääkärit ja Lääkintöhallitus eivät saa toiminnastaan puhtaita papereita kirjassa.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä Sipoon Sanomat.