Hovioikeus on hylännyt syytteen raiskauksesta asiassa, jossa Helsingin käräjäoikeus antoi tuomion vuosi sitten. Epäilty raiskaus, josta käräjäoikeus antoi tuomion, tapahtui Helsingissä tapaninpäivänä vuonna 2016.
Hovioikeuden mielestä asianomistajana olleen naisen kertomus ei näyttöä kokonaisuudessaan arvioitaessa saanut riittävästi tukea esitetystä todistelusta. Raiskauksesta tuomitun miehen esittämää vaihtoehtoista tapahtumienkulkua ei voitu asiassa riittävällä varmuudella sulkea pois.
Hovioikeuden eri mieltä ollut jäsen hyväksyi eräin lisäyksin käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen katsoen, ettei olisi ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.
Käräjäoikeuden päätöksestä valituksen tehnyt, tuomittu mies perusteli valitustaan sillä, että hän ei ollut käyttänyt hyväkseen naisen tiedotonta tilaa eikä hän ollut ollut sukupuoliyhteydessä naisen kanssa. Mies tuomittiin käräjäoikeudessa yhden vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen raiskauksesta, hänen maksettavakseen tuli yhteensä useamman tuhannen euron korvaukset.
Mies ja nainen olivat olleet viettämässä iltaa tahoillaan. He tapasivat ravintolassa seurueisiin liittyneiden yhteisten kavereiden johdosta. Alkoholia oli nautittu, mies ja nainen olivat päätyneet kolmannen osapuolen asuntoon, jossa oli jatkettu juomista. Mies ja nainen kävivät aamuyöllä nukkumaan lattialla jakaen osittain saman patjan. Toiset nukkuivat viereisessä sängyssä.
Naisen kertoman mukaan hän oli herännyt siihen että häntä raiskataan. Sukkahousut olivat olleet alhaalla ja hame ylhäällä. Hovioikeudelle tehdyn valituksen mukaan mies taas oli herännyt keskusteluun, jossa häntä oli syytetty raiskauksesta. Hänellä ei ollut muistikuvia tapahtumista. Mies ei muistamattomuutensa takia voinut myöntää eikä kiistää tekoa.
Käräjäoikeus oli katsonut, että asiassa esitetty muu näyttö oli tukenut naisen kertomaa siten, ettei käräjäoikeudelle ollut jäänyt varteenotettavaa epäilystä miehen syyllisyydestä.
Hovioikeus taas katsoi, että naisen ja miehen kertomukset olivat molemmat uskottavia. Molempia kertomuksia osin tukivat paikalla olleiden todistajien todistajankertomukset. Hovioikeus perusteli päätöstään myös sillä että dna-tutkimustulokset olivat ainoastaan viitteelliset ja lausunnossa oli myös muita selvittämättömiä seikkoja. Tämä heikensi tutkimustulosten näyttöarvoa siinä määrin, ettei niistä voida tehdä johtopäätöksiä vastaajan syyllistymisestä raiskaukseen.