Lastensuojelun konkari kertoo uudesta ilmiöstä: "On tilanteita, joissa vanhemmat eivät halua ottaa lasta takaisin sijoituksesta"

Katri Porttinen

Vaatii itseluottamusta luopua siitä ajatuksesta, että elämässä voi saada kaiken, Marjo Mutanen sanoo.

Mutasen viesti on tarkoitettu meille kaikille, mutta ennen kaikkea heille, joille elämä on jälkikasvua suonut.

Mutasen mukaan yhä useammin vastaan tulee tilanteita, joissa vanhemmat luovuttavat liian helposti eivätkä luota itseensä riittävästi.

Kun vielä jokunen vuosi sitten esimerkiksi lastensuojelulla oli pelottavakin kaiku, on nyt tapahtunut käännös päinvastaiseen: enää perhepalvelujen saaminen ei edellytä lastensuojeluasiakkuutta, ja perheet ovat palvelut myös löytäneet.

Mutta samalla Mutasen mukaan on nähtävissä ilmiö, jonka voisi tiivistää sanoihin ”korjatkaa tämä lapsi”.

– Väsyneet vanhemmat saattavat ajatella vaikkapa sijoitetusta teini-ikäisestä, että sielläpähän oppii. Joskus tulee vastaan sellaisiakin tilanteita, joissa vanhemmat sanovat, etteivät ota lasta takaisin sijoituksesta kotiin, hän sanoo Aamupostin haastattelussa.

– Ajatellaan, että ongelmien ratkaisu voidaan ulkoistaa. Onnistuminen vaatii kuitenkin aina vanhempien ja viranomaisten yhteistyötä. Toivon, että onnistuisimme tähän motivoimisessa.

En minäkään taikuri ole, on Mutanen esimerkiksi laitoksessa työskennellessään yrittänyt vanhemmille viestittää.

– Kun lapsi tai nuori laitokseen tulee, lähtee työ tämän kanssa nollasta – olen lapselle täysin vieras ihminen. Ei voi mennä niin, että minä voin tehdä sen työn yksin, kun vanhemmilla on ollut etumatkaa ja historiaa lapsen kanssa vaikkapa 14 vuoden ajalta.

Mutanen muistuttaa, että perheen perustaminen on valinta. Vaatii itseluottamusta hyväksyä, että tämä valinta väistämättä määrittää elämän muita valintoja: minkä asetan etusijalle ja mistä olen valmis luopumaan?

– Olen usein puhunut siitä, miten me täällä sosiaalipalveluissa voisimme lanseerata tarpeeksi hyvin sen viestin, että perhe-elämäkin on ihan fine Lapsiperhearki voi olla kuormittavaa, mutta yhtä aikaa palkitsevaa ja iloa tuottavaa, Mutanen huomauttaa Aamupostille.

Lasten ja nuorten vointiin liittyvien tilastojen valossa perhe-elämä ei nykyään ole kaikilta osin ihan fine: Esimerkiksi Hyvinkäällä ja Riihimäellä on esimerkiksi selvästi yli Suomen keskiarvoa enemmän kotinsa ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria. Hyvinkääläinen Mutanen tietää aiheesta, sillä mittarissa on 30 vuotta alalla, ja hän on tehnyt töitä niin sosiaalityöntekijänä kuin laitoksessakin.

Nyt hän on palvelupäällikkö Riihimäen perhe- ja sosiaalipalveluissa.

Mitä pitää tehdä toisin? Lasta on suojeltava, mutta samaan aikaan vanhemmille pitää antaa tukea ja myös edellyttää heiltä sen vastaanottamista.

– Teemme sosiaalitoimessa paljon 'kannattelutyötä'. Sitähän esimerkiksi sijoitus on. Mutta pitää miettiä, miten voimme vanhempien ajatteluun vaikuttaa niin, että he oivaltavat olevansa ensisijaisia lapsilleen ja myös ensisijaisesti heistä vastuussa.

Hyvä esimerkki on Riihimäellä pilotoitu Näe hyvä mussa -hanke, jossa tukea tarvitsevien perheiden lapset pääsevät kerran kuussa viikonlopuksi leirille. Siellä keskitytään näkemään jokaisessa lapsessa hyvä, vahvistamaan myönteisiä tunteita ja ruokkimaan onnistumisen kokemuksia. Kun lapsi on leirillä, saavat vanhemmat huilia, mutta heiltäkin odotetaan osallistumista omaan vertaisryhmäänsä.

– Ei siis vain sitä, että lapsi siirretään johonkin. On hyvä, että vanhempi pääsee lepäämään, mutta linja on, että vanhemmilta edellytetään myös sitoutumista oman vanhemmuuden pohdintaan ja kehittämiseen.

Sekin on valinta.

Mutasen haastattelun julkaisi ensin Aamuposti.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut