19.10.1931 käytiin kuolettava tulitaistelu merellä – näin miljoonat pirtulitrat virtasivat Suomeen saariston ja "valtatie 96:n" kautta

Kieltolain aikana Raaseporin ja Inkoon saaristossa virolainen, saksalainen ja puolalainen pirtu oli valtava bisnes. Saaristolaiset kuuluivat ketjun renkipäähän.

– Saariston väen tehtävänä oli kuljettaa pirtu kansainvälisiltä vesiltä laivoilta veneillä mantereelle, josta toiset sitten jatkoivat sen viemistä jakeluun aina Pohjois-Suomea myöten, kertoo Länsi-Uudenmaan maakuntamuseon amanuenssi Vesa Kiljo

Pirtubisneksen johtajat elivät tyylikästä elämää kaukana pirtukanistereista eivätkä jääneet kiinni. Ainoa poikkeus oli ahvenanmaalainen Algoth Niska ja hänkään ei tainnut olla pirtubisneksen isoin kala.

– Ahvenanmaalla pirtun salakuljetukseen suhtauduttiin myönteisemmin kuin Manner-Suomessa, kertoo Kiljo.

Tammisaaressa EKTA-museossa on nyt esillä näyttely rannikon pirturallista.

Näyttely ei kaunistele: peli saaristossa oli välillä julmaa. Usein pirtua välivarastoitiin ja varastoille järjestettiin vartio. Jos ulkopuolinen lähestyi kätköä, pamahti läheisestä metsästä laukaus ilmaan. Se oli ystävällinen varoitus siitä, että reittiä kannattaa muuttaa. Seuraava varoitus tulikin sitten kohti.

Salakuljettajat ja virkavalta leikkivät merellä kissa ja hiiri -leikkiä, jossa ammuttiin tosissaan puolin ja toisin. 19.10.1931 merivartijat havaitsivat Tammisaaren saaristossa Jussarön ulkopuolella epäilyttävän veneen.

Takaa-ajon ja varoituslaukausten jälkeen vene pysähtyi ja otettiin hinaukseen. Yksi merivartijoista nousi salakuljettajien veneeseen ja yksi salakuljettajista siirtyi merivartioston veneeseen. Sitten salakuljettajien veneestä kuultiin laukaus. Merivartija kuoli ja salakuljettaja ampui kohti merivartioston venettä. Merivartijat vastasivat laukauksiin. Hinausköysi katkesi.

Huonosti kävi salakuljettajankin. Seuraavana aamuna hänet löydettiin vaikeasti takapuoleen haavoittuneena kuolleen merivartijan vierestä. Veneessä oli 1 000 litraa pirtua.

Kieltolain aikana elämä saaristossa oli ankeaa, ja pirtun kuljetus toi tervetullutta lisää elantoon. Kukaan ei kannellut toiminnasta, sillä kaikki tunsivat toisensa. Erityisen vilkasta salakuljetus oli Raaseporissa Snappertunan ja Bromarvin saaristossa.

– Maantietä Snapperetunan Hösternäsistä pohjoiseen kutsuttiin lempinimellä Valtatie 96, nauraa Kiljo.

Riskit olivat kovat. On aivan varmaa, että kieltolain aikana pirtun salakuljettajia hukkui merellä, mutta saaristossa haavat nuoltiin itse.

– Huippuvuotena 1931 pirtua takavarikoitiin Suomessa miljoona litraa. Kun arvioidaan, että vain 10 prosenttia pirtusta jäi viranomaisten käsiin, oli kokonaismäärä kymmenen miljoonaa litraa, kertoo Kiljo.

Kieltolaista oltiin puhuttu ensimmäisen kerran jo 1700-luvulla, mutta 1800-luvun lopussa äänenpainot kovenivat. Erityisesti nouseva työväenliike otti raittiusaatteen omakseen ja jyrkimpien punaisten mukaan alkoholi esti työläisiä tekemästä vallankumousta.

Käytännössä alkoholin kulutus kasvoi kieltolain aikana ja laki romahdutti yleisen lain kunnioituksen. Kekseliäisyys kukoisti. Torpedot olivat veneen perässä veden alla hinattavia pirtukuljetuksia. Jos poliisivene lähestyi, köysi katkaistiin ja lasti vajosi pohjaan. Köyteen sidotun suolapussin sulettua köysi nousi pintaan.

EKTA:n pirtunäyttelyssä on esillä korjattu torpedo. Esillä on myös muun muassa viinasäiliöllä varustettu kävelykeppi, hevosen länkien ja viulukotelon muotoinen pirtusäiliö ja kokoelma taskumatteja, varpusia.

Näyttelyn suolana ovat kuitenkin vanhat valokuvat ja erinomaiset tekstit. Paikallisiin haastatteluihin kannattaa paneutua. Aikaa museokäyntiin kannattaa varata – kolmessa kerroksessa hujahtaa tunti tai parikin.

Juttu on julkaistu ensin Länsi-Uusimaa-lehdessä.

Viinaa vai ei?

Kieltolaki astui voimaan vuonna 1919 ja loppui vuonna 1932.

Loppumisesta järjestettiin kansanäänestys. Kieltolain kumosi 70 % äänestäneistä. Moni kieltolain tavoitteita kannattanutkin äänesti sitä vastaan, koska katsoi sen heikentäneen yleistä lain kunnioittamista.

”Kiellettyä viinaa” on esillä EKTA:ssa peräti vuoden. EKTA on auki keskiviikosta sunnuntaihin kello 11–17 osoitteessa Kustaa Vaasankatu 11, Tammisaari.

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut