Ensimmäisten kiintiöpakolaisten tulosta on 40 vuotta – näin suomen opiskelu ja työllistyminen heiltä onnistui

Thi My Hue Vo ei ole koskaan itse asunut Kulomäessä, mutta hän tietää, että Maauunintien varrella sijaitseviin taloihin muutti Suomeen tullessaan moni vietnamilaisperhe. Aiemmin Hoasin omistuksessa olleet talot puretaan syyskuussa uudisrakentamisen alta. Tiina Örn

Tiina Örn

Venepakolainen ei ole haukkumanimi. Se kuvaa vain sitä, millä tavalla lähdimme pakoon. Se on minulle neutraali sana, kertoo itseään venepakolaiseksi kutsuva, Suomeen Vietnamista 40 vuotta sitten tullut Tran Minh Nhu Nguyen

Suomeen 10-vuotiaana saapuneen Tran Minhin ensimmäinen koti uudessa maassa oli Korson Kulomäessä. Hän muistaa kodin läheltä pulkkamäen ja hetken, jolloin hän näki ensimmäistä kertaa lunta.

– Vietnamissa näkee lunta vain pakastelokerossa. Seisoessani ensimmäistä kertaa lumisateessa avasin suuni ja tuntui, että isot hiutaleet olivat kuin jäätelöä, hymyilee Tran Minh.

Tran Minh työskentelee WHO:ssa lääkärinä. Hän seuraa aktiivisesti pakolaiskeskustelua ja toteaa pakolaisten tilanteen olleen 40 vuotta sitten hyvin erilainen.

– 70-luvun puolessavälissä Suomeen oli tullut pakolaisia Chilestä. Me olimme oikeastaan toinen Suomeen tullut pakolaisryhmä ja ensimmäiset kiintiöpakolaiset. Kaikki oli uutta paitsi meille, myös suomalaisille.

Vietnamista tuli Suomeen elokuussa 1979 noin sata pakolaista. He kaikki muuttivat Kulomäkeen. Tran Minhin mielestä kotoutuminen sujui hyvin. Samaa mieltä on yhteisöä hyvin tunteva Raimo Hokkanen

– Vuoden 1979 elokuussa Suomeen tulleista vietnamilaisista osa oli töissä jo vuoden 1980 tammikuussa. Noin vuoden sisällä lähes jokainen heistä oli jo työelämässä, Hokkanen sanoo.

Hän kertoo työvoimatoimistojen ja Vantaan kaupungin vastanneen SPR:n vastaanottotoiminnan jälkeen vietnamilaisten kotouttamisesta. Hokkanen on itse työskennellyt työvoimatoimistossa ja myös kouluttajana.

Suomen kieltä opiskeltiin perheissä ahkerasti, toteaa Tran Minh Nhu.

– Tuntui, että kaikilla aikuisilla oli kädessä tai pöydällä oppikirja. Sen nimi oli Suomea suomeksi

Tran Minh muistaa monen vietnamilaisen saaneen työpaikan Tikkurilan maalitehtaasta. Töihin mentiin Kulomäestä junalla. Lähin juna-asema oli Hanala.

– He tekivät töitä, joissa ei vaadittu kovin hyvää suomen kielen taitoa. Oli muitakin paikkoja kuin maalitehdas, mutta tuo on jäänyt mieleeni.

Kotouttamista tapahtui myös koulussa. Vantaalle Vietnamista Rovaniemen kautta 11-vuotiaana 90-luvun lopulla muuttanut Thi My Hue Vo kiittelee kaupunkia sitä, miten koulussa otettiin vietnamilaiset vastaan. Oppilaille järjestettiin vietnamin kielen opetusta ja tukiopetusta. Hänen kouluaikanaan Havukosken koulussa oli jo paljon muitakin maahanmuuttajia.

Vo pohtii, ettei ole kokenut Suomessa irtonaisuuden tunnetta.

– Ehkä se johtuu siitä, että vietnamilaisia oli Suomessa keskittynyt pääkaupunkiseudulle.

Samaa toteaa Tran Minh Nhu.

– Meidän tilanteemme oli varmasti myös selkeämpi kuin esimerkiksi turvapaikanhakijoiden, koska meillä oli pakolaisstatus. Lupaa ei pitänyt silloin aikoinaan hakea ja töihin pääsi heti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.