Tapiolan kirjastossa käy kiva kuhina, kun lukukoirat Börje ja Bruno kipuavat sohvalle istumaan.
Nyt koolla on kaikista Espoon lukukoirista kolmannes – ja myös niiden ”äiti”, kirjastonhoitaja Raisa Alameri, 61.
Koko maan kuudellasadalla lukukoiralla ei olisi nykyistä pestiä lainkaan ilman Alamerta, sillä juuri hän toi idean lukukoirista parikymmentä vuotta sitten Suomeen.
Lukukoirien perimmäinen tarkoitus on kuunnella lukijaa ja olla läsnä. Koira ei arvostele eikä huomauttele virheistä, hitaudesta tai epäröinnistä. Koiran läsnäolo rentouttaa lukijaa ja lievittää stressiä.
– Koirille voidaan lukea melkein mitä tekstejä tahansa. Börjelle on luettu jopa veroilmoituksia, Alameri naurahtaa.
Ikävistä ennustuksista huolimatta kirjat pitävät Espoossakin sitkeästi yllä puolustustaistelua ajankäytön suhteen.
Uudesta tekniikasta huolimatta aikuisilla on edelleen vastuu siitä, miten lapset tulevaisuudessa kirjoihin suhtautuvat.
– Kyllä tässä ajassa on hyvin tärkeää se, että aikuiset lukevat kirjoja lasten nähden, Alameri muistuttaa.
– Sillä ei ole väliä, luetaanko paperista kirjaa vaiko vaikkapa e-kirjaa tabletilta, mutta silloin pitää kertoa lapselle, että nyt äiti tai isä lukee keskittyneesti oikeaa kirjaa, eikä pelkästään selaa hajamielisesti nettiä, Alameri jatkaa.
Hän iloitsee myös siitä, että huimat mielikuvituskirjat ovat vihdoin tehneet paluun lasten arkeen.
– Nämä fantasiatarinat tulivat ryminällä kirjastoihin jo 30 vuotta sitten, mutta välillä ne olivat kadoksissa. Nykyisin taruja ja pelejä yhdistellään jo luontevasti keskenään ja se on tietenkin erinomainen asia.
Suomalainen koulujärjestelmä tuottaa Alamerelle monia ilonaiheita. Vaikka Espoon kouluissa kaikki luokat käyvät yhä yhteistuumin kirjastossa, lukeminen on entisestäänkin monipuolistunut.
– Enää kaikki eivät lue yhtä ja samaa kirjaa, vaan oppilaat saavat viisi tai kuusikin erilaista teemaa, joiden sisältä he voivat valita lukemista. Se on toimiva käytäntö, Alameri kiittelee.
Miksi lukeminen sitten kannattaa? Miksi nähdä se vaiva, että lapsi ja nuori tarttuisi kirjaan?
– Lukeminen antaa nuorelle mahdollisuuden pönkittää monin tavoin vaikkapa heikkoa itsetuntoa.
– On paljon esimerkiksi ujoja ja hiljaisia lapsia, jotka ovat kirjoihin uppoutuessaan oivaltaneet, etteivät he suinkaan ole yksin, vaan että maailmassa on paljon samankaltaisia, Alameri muistuttaa.
Lukeminen antaa kasvuikäisille myös hyvät takeet siitä, että he pysyvät osana yhteiskuntaa.
Alameri painottaa, että lapset ovat jokainen lahjakkaita omalla tavallaan: kuka visuaalisesti, kuka taas musikaalisesti tai käden taidoiltaan.
– Vielä 1990-luvulla koulu saattoi antaa lapselle ja nuorelle vihjeitä siitä, että hän oli ”huono lukija”. Jos kyky lukea sujuvasti ei ollut kunnossa, jotkut opettajat sanoivat oppilaalle suoraan, että ”sinusta ei tule kunnollista lukijaa”. Aika kamala viesti.
– Ei kaikkien suinkaan tarvitse olla himolukijoita. Pääasia, että kirjaan tarttuminen on tavalla tai toisella kivaa.
Lukukoirat Börje ja Bruno ovat selvästi samaa mieltä.