Aira Samulin sai sota-ajan ansioistaan harvinaisen mitalin, joka oli myös Adolf Ehrnroothilla – näin suomalaisten rakastama tanssilegenda muistelee lapsuuden evakkomatkaa

Karita Mäensivu (oik.) halusi idolinsa Aira Samulinin kanssa yhteiskuvaan. – Olen aina fanittanut sinua, hän sanoi. Anton Soinne

Anne Sirvio

– Tanssi kuuluu kaikille kohdusta hautaan. Kun vierailen vanhainkodeissa, pistän ne tanssimaan ja laulamaan, sillä lääketieteellisesti on todettu, että tanssi on hyvästä, julisti Aira Samulin, 92, vieraillessaan Tuusulan Lottamuseolla keskiviikkona.

– Olin tottelevainen lapsi, mutta onneksi en nuorena totellut sukuani vaan lähdin alalle, joka vei minut tanssin ja muodin pariin.

Syynä taiteilijan pyrähdykseen Rantatielle oli hänen muistamisensa harvinaisella ratsastajamitalilla, jonka hän sai ansioistaan lottana, sotilaan tyttärenä, evakkona ja suomenhevosen puolestapuhujana. Sodassa hevosen rooli korostui etenkin haavoittuneiden ja kaatuneiden kuljetuksissa. Mitalin myöntäjänä oli Reserviratsastajat ry.

– Mitali on sinänsä aika harvinainen. Ei niitä kuka tahansa voi saada. Aira on tehnyt mittavan työn lottana ja nostanut esiin suomenhevosen merkitystä sekä sota-aikana että sen jälkeen, kertoo Reserviratsastajat ry:n puheenjohtaja Mika Lehtinen

– Miinan (Äkkijyrkkä) sonni pihassani Hyrsylän Mutkassa jo on, mutta hevospatsas vielä puuttuu, kiitteli tunnustuksen saaja.

Lehtinen lupasi lahjoittaa omasta pihastaan hevoskärryt ja panna vireille etsinnän sopivan hevospatsaan löytämiseksi. Reservin kultainen ratsastajamitali on puolustusvoimain komentajan viralliseksi hyväksymä mitali, joka on aiemmin myönnetty muun muassa jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothille ja ennen Airaa tasavallan presidentti Sauli Niinistölle

Ignoilan kylässä, Hyrsylän Mutkan alueen itäisimmässä kylässä vuonna 1927 syntynyt Samulin kertoi perheensä evakkomatkasta, jota hän ehti hätäisesti valmistella vain puoli tuntia, kun äiti istui jo reessä vauva sylissään hoputtamassa väkeä liikkeelle. Aira oli tuolloin 12-vuotias.

– Keräsin isän reppuun vauvan vaatteita, ruokaa ja lääkärikirjan, josta äiti aina katsoi, miten mikäkin vaiva hoidetaan. Ajattelin, että jos tulee osuma, äiti katsoo taas kirjasta ohjeita.

– Viime tingassa palasin vielä sisälle hakemaan valokuva-albumeita ja heittämään hyvästit nukeilleni, joita en arvellut enää näkeväni. Ajattelin, että en ota nukkeja, sillä muuten äiti on vihainen. Tykistötulitus oli silloin jo kova, ja meillä oli kiire junalle.

Perhe evakuoitiin siinä vaiheessa, kun vihollinen oli jo kahden kilometrin päässä rajalta.

Steppaamisesta alkanut tanssiura vei Airan viihdytyskiertueille, kilpatanssijaksi, muotinäytösten juontajaksi ja tanssikoulun johtajaksi.

– Koska osasin puhua, minua pyydettiin muotinäytösten juontajaksi, vaikka en ollut julkkis kuten Niilo Tarvajärvi. Finlandia-talolla järjestin kahdessa päivässä seitsemän muotinäytöstä ja jonot kiemurtelivat Sokokselle asti.

Aira Samulin

Vuonna 1954 mannekiinikuningattareksi valitulle taiteilijalle on myönnetty lukuisia eri tunnustuksia: Suomen Leijonan ritarimerkki, Suomen Mielenterveysseuran Mielenterveyspalkinto perheväkivaltaa ja mielenterveyshäiriöitä käsittelevästä Auringonpimennys-teoksesta ja Viihteen elämäntyöpalkinto.

Samulin on tehnyt mm. kuvaussihteerin työtä Suomen Filmiteollisuudessa.

1960-luvulla hän perusti muotitanssikoulun Rytmikkäät mannekiinit.

Asuu Hyrsylän Mutkan hirsilinnassa, karjalaistalossa, jossa käy bussilasteittain turisteja kaikkialta Suomesta.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut