Monikonpuron uomassa polskii taas taimenia – poikastuotantoa avitetaan kutusoraikoilla

Taimenet elävät ja pärjäävät hyvin Leppävaaran läpi virtaavassa Monikonpurossa.

– Poikasilla on täällä leppoisat oltavat, ravintoa riittää ja kasvit antavat suojaa, sanoo Henrik Kettunen

Hän seisoo matalan uoman keskellä ja etsii harjaantuneella katseellaan pikkuruisia taimenenalkuja, joita ei ole kovin helppo havaita.

Vieressä kaartuu Sellon suunnasta Kehä I:n alittava Hevosenkenkä - Perkkaantie, jonka taskuun jää Teboilin kylmäasema. Puron toisella puolella möyritään maata Hatsinanpuistossa. Juniakin suhahtelee tiuhaan ohi.

– Toukokuun puolivälin tienoilla pienpoikaset ovat alkaneet kuoriutua soraikosta esiin, niitä on näkynyt kymmeniä, Vaelluskala -yhdistyksen aktiivi ja iktyonomi Kettunen selvittää.

Taimenen lisääntymistä avitetaan puron pohjalle levitetyillä kutusoraikoilla, eli luonnonpyöreillä kivillä. Kivien koot vaihtelevat peukalonpäästä pingis- ja tennispalloon.

Monikonpuron uomaa on siirrelty rakentamisen takia ja parhaillaan myllerretään Hatsinanpuistoa. Ohjeistus vaatii soraikkoa lisättäväksi uoman siirron jälkeen.

Kutusoraikkoa onkin laitettu aika paljon, mutta se on levitetty tasaisena mattona, Kettunen huomauttaa.

– Uoma tarvitsee myös kapeikkoja niin, että virran syvyydet ja nopeudet saadaan optimaalisiksi kutemiselle.

Espoon kaupunki levittää soraikot puroon koneellisesti, mutta niiden hienosäätö tehdään käsipelillä ja talkoovoimin. Virran nopeuden pitäisi olla 25–50 senttiä sekunnissa ja syvyyden kutupaikalla puolitoista kertaa kalan korkeus.

Taimenenpoikaset hakevat suojaa petokaloilta varjoisista paikoista ja isojen kivien vierestä. Monikonpurossa elää taimenen lisäksi muun muassa särkeä, ahventa ja haukea.

Monikonpuroon on siirretty Espoonjoen taimenia kolme kertaa kymmenen vuoden aikana, yhteensä 600–700 alle viisisenttistä kalaa.

– Edellisestä siirtoistutuksesta on neljä vuotta. Syntyneitä taimenia voi olla jo enemmän kuin istutettuja, Kettunen arvelee.

Konsulttiyrityksen sähkökoekalastuksissa Kehä I:n alapuolella viime vuonna kävi ilmi taimenien suuri määrä.

– Se oli erittäin myönteinen tulos ja aloitimme kudun tarkkailun viime syksynä. Puron pituus on runsaat seitsemän kilometriä ja pääosa taimenista elelee vielä ylemmillä alueilla.

Monikonpurossa on tavattu myös yksilöitä, jotka ovat vaeltaneet merestä ylöspäin.

– Taimenhan pärjää sekä meressä että purossa ja yllättävän pienessäkin virtaamassa. Laajalahden verkkokalastus vain paljolti estää taimenta nousemasta puroon kutupuuhiinsa, Kettunen harmittelee.

Osa Monikonpuron emokaloista myös häipyy mereen, mutta eivät kaikki.

Taimenet viihtyvät lähdepitoisissa puroissa kuten Monikonpurossa, koska vesi pysyy viileänä ja happipitoisena.

Taimen onkin hyvä vedenlaadun indikaattori, sanoo Espoon ympäristökeskuksen limnologi Eeva Nuotio

– Se tarvitsee hapekasta ja hyvälaatuista vettä, toisin kuin vähällä hapella pärjäävä särkikala.

Nuotio huomauttaa, että kaupunkipuroihin kertyy painetta esimerkiksi päästöistä, hulevesistä ja rakentamisen aiheuttamasta kiintoainekuormituksesta.

Kaupunkipurot ovat kuitenkin monimuotoisia, niissä on tavattu saukkojakin.

– Ne ovat kuin verisuonia, joita pitkin kalat pääsevät uimaan jopa Nuuksioon asti. Sillä on tosi paljon merkitystä, että eliöstö pääsee liikkumaan, hän sanoo.

Lisää aiheesta

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut