Aina ei kannata juosta pää kolmantena jalkana elämysten perässä. Kun välillä pysähtyy hetkeen, voi kokea jotain ainutlaatuista. Se on ikimuistoinen oppi, jonka Pasi Turunen sai tiistai-iltana.
Hän oli iltaviideltä matkalla Pohjois-Haagan alppiruusupuistoon nauttimaan sesongin kukkaloistosta ja odotteli puolisoaan Lassilan puolella kulkevan alikulkusillan kohdalla.
Luonto ympärillä oli kuten kauniina kesäiltana kuuluukin: aurinko paistoi, linnut lauloivat ja kukat tuoksuivat.
Yllättäen tapahtui jotain poikkeuksellista: metsästä kipaisi hiekkatielle pieni harmaaturkkinen palleroinen, jonka Turunen tunnisti liito-oravan poikaseksi.
– Siinä se juoksenteli hetken, tuli lähelleni ja juoksi kauemmas, ja tuli taas lähelleni, Turunen kertoo.
– Sitten sen perässä tuli toinenkin palleroinen, ja siinä ne leikittelivät yhdessä. Taisivat olla vähän eksyksissä.
Vilkkaalla pyörätien risteysalueella kaksi liito-oravan poikasta keräsivät nopeasti yleisöä. Pasi Turunen kertoo ihmisjoukon jakaneen paitsi yhteisen ilon poikasten kohtaamisesta, myös kollektiivisen huolen niiden kohtalosta. Missä niiden emo on? Mitä niille pitäisi tehdä?
Samalla kamerat kävivät, kun suunnilleen jokainen halusi ikuistaa poikaset.
Pikkuiset ystävystyivät ihmisjoukon kanssa nopeasti.
Pasi Turunen sanoo, että ne olisi helposti voinut ottaa vaikka syliin. Poikaset tekivät läheistä tuttavuutta myös Turusen pyörän kanssa, mikä tallentui myös kameralle.
Pian säntäily vaati veronsa ja poikaset alkoivat käpertyä ohikulkijan jalkoihin nukkumaan.
Pasi Turunen oli saanut puhelimeen asiantuntijan, joka neuvoi viemään poikaset takaisin metsään. Turunen nosti poikaset kangaskassin päälle ja kantoi ne metsään puunjuurelle.
– Ihan rauhallisina ne olivat siinä kassin päällä. Pieni murina kuului, kun asetin ne kuusen juureen. Taisi olla kädelläni pehmeämpi peti, Turunen naurahtaa.
Hän kertoo selvitelleensä tapahtunutta jälkikäteen ja ymmärtäneensä entistä paremmin, kuinka poikkeuksellisesta tapahtumasta on kyse.
Liito-oravia työkseen etsivätkään eivät välttämättä pääse koskaan tekemään niiden kanssa samanlaista tuttavuutta.
– Alueella on ihan virallisesti kirjattu asuvan liito-oravia, mutta en minäkään ole koskaan nähnyt niitä, Turunen sanoo.
– Me kohdalle osuneet olemme onnekkaita. Toivotaan nyt, että niille poikasillekin käy hyvin ja ne pääsivät takaisin emonsa hoivaan.
3
