Ossi Saarisen eläinkuvat nousivat hitiksi – "En ole koskaan edes käynyt Nuuksiossa, kuvausaiheita voi löytää takapihaltaankin"

Ossi Saarinen kuvaa kettuja aamun ja illan valossa. Päivällä puolestaan kohteina ovat esimerkiksi oravat ja linnut. Klaus Nurmi

Klaus Nurmi

Ilmeikkäät kuvat lähiluonnon eläimistä kuten oravista, ketuista ja hiiristä ovat nostaneet espoolaisen nuoren opiskelijamiehen huikeaan suosioon verkon kuvapalvelussa Instagramissa.

Eikä kyse ole vain kuvien jakamisesta muiden iloksi, vaan tällä haavaa ne ovat myös hänen pääasiallinen tulonlähteensä.

– Joulun jälkeen en ole enää ottanut kursseja. Jatkan opiskeluja ehkä myöhemmin, mutta tämän kevään olen keskittynyt valokuvaamiseen täysipäiväisesti, kertoo Ossi Saarinen

Hän myy kuviaan niin yrityksille kuin yksityishenkilöillekin ja niistä on tehty muun muassa postikortteja, tyynynpäällisiä ja vedoksia seinälle.

Itseoppinut luontokuvaaja Saarinen, 22, tunnetaan kansainvälisestikin. Hänestä on tehty juttuja ja haastateltu televisiossa. Instagramissa hänen @soosseli -tilillään on yli 175 000 seuraajaa.

Saavutus on merkittävä jo siksi, että hän kuvaa pääosin kaupunkiympäristössä eli lähimetsiköissä, puistoissa ja rakennusten kulmilla.

– En ole koskaan edes käynyt Nuuksiossa ja Keskuspuistossakin vain pari kertaa. Kuvausaiheita voi löytää omalta takapihaltaankin, hän sanoo.

Ketut ovat hänen suosikkejaan ja lähes kaikki kuvansa niistä hän ottanut Espoossa ja Helsingissä. Paras aika ketunpentujen sihtailuun kesällä on auringonnousun aikaan, kun valo on parhaimmillaan, eläimet aktiivisia ja ihmisiä vain vähän liikkeellä.

– Enkä yritä kuvassa piilottaa sitä, että eläin on kuvattu kaupungissa jos se kerran on siellä.

Cityketut ovat melko tottuneita ihmisiin vaikka eivät kesyjä olekaan. Saarinen ei myöskään houkuttele kohteitaan syöteillä. Tosin hän on saanut kuvan metsähiirestä, joka tuli ottamaan pähkinän hänen kädestään.

Kuvatessaan Saarinen yleensä ryömii maan tasalla. Hän haluaa päästä mahdollisimman lähelle kohdettaan häiritsemättä sitä.

– Alussa kun ei vielä ollut kokemusta, menin suoraan kohti ja eläimet juoksivat pois ja jäin ilman kuvia. Pettymykset opettivat, että pitää edetä vähän varovaisemmin.

Persoonallisia kuvia varten on myös vähän kierreltävä kohdetta ja haettava paras kuvakulma. Kuvaan voi tallentua erikoinen ilme tai tietty tunnelma.

– Yksi hyvä kuva vaatii joskus yhden laukauksen ja joskus monta tuhatta, riippuen päivästä ja tuurista.

Kokemuksiaan ja kuviaan Saarinen jakaa myös tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Luontokuvia – Opi kuvaamaan eläimiä (Gummerus).

Kirjassa hän kertoo seikkaperäisesti kuviensa synnystä. Mukana on pikkunisäkkäiden ohella runsaasti lintuja ja jopa karhuja.

– Kuvasin karhuja piilokojusta Suomussalmella, mutta ei se juuri tehnyt vaikutusta. Tunnelma vähän häviää, kun tietää, että ne eläimet tulevat varmasti siihen kojun eteen haaskaa syömään.

Tarkat tekniset neuvot kirjasta puuttuvat. Kameran asetukset ovat kuvausvaiheessa tärkeitä, mutta niitä on Saarisen mukaan vaikea etukäteen opettaa, koska tilanteet ja valaistukset vaihtelevat.

– Eläinten kuvaamisessa tarvitsee yleensä vähän pidemmän objektiivin, mutta joskus pärjää ihan laajakulmalla. Parhaiten oppii kuvaamalla.

Maantiedettä opiskeleva Saarinen aikoo kyllä hankkia tutkinnon, mutta tähtää tosissaan luontokuvaajan uralle.

Tavoitteena on kiertää maailmaa kuvaten luontoa ja eläimiä.

– Erityisesti jos joitain uhanalaisia lajeja pääsisi kuvaamaan, voisi auttaa niiden suojelussa.

Tälle kesälle Saarinen suunnittelee videokuvaukseen perehtymistä sekä työpajoja, joissa hän opastaa osallistujia lähiluonnon kuvaamiseen ja kuvankäsittelyyn.

– Ja kuvaan myös samoja tuttuja lajeja ja mahdollisesti uusiakin kuten citykaneja.

Luontokuvaus

Kilossa asuva Ossi Saarinen tuli pääkaupunkiseudulle syksyllä 2017 opiskelemaan maantiedettä yliopistossa. Hän on kotoisin Lahden seudulta.

Luonto ja sen tarkkailu on kiinnostanut Saarista lapsesta asti.

Vuonna 2015 hänen isänsä lainasi kameraansa, opetti sen perusasetukset ja kehotti ottamaan kuvia takapihan pikkulinnuista. Siitä hän on jatkanut kuvaamista itse opettelemalla.

Instagram-nimi soosselin takana ei ole mitään tarinaa. Saarinen ei itsekään tiedä mistä nimi on peräisin, ”ehkä jostain näppäinlyönnistä”. Hän teki tunnuksen 2014 jolloin ei vielä kuvannut mitään, paitsi selfieitä ja jotain leivänpaahtimia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Luetuimmat

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.