Ensin raju tutina lentokentällä, sitten oksennus mökkimatkalla – näin salakavala borrelioosi piinaa Simoa, joka ei edelleenkään tiedä, milloin punkki iski

Ensimmäiset oireet ilmenivät keväällä 2009, kun Simo Virtapuro oli palaamassa työmatkalta ja odotti konetta Frankfurtin lentokentällä Saksassa.

–  Menin yht'äkkiä heikkoon kuntoon, tutisin ja vapisin enkä uskaltanut ottaa askeltakaan, koska pelkäsin, että jalat menevät alta, Virtapuro kertoo Keski-Uusimaalle.

Lentokenttäpoliisi hälytti ambulanssin. Sairaalassa katsottiin oireiden viittaavan johonkin neurologiseen sairauteen, mutta tutkimukset jäivät tuloksettomiksi. Sen verran hyvään kuntoon Virtapuro kuitenkin saatiin, että hän pääsi palaamaan Suomeen.

Seuraavan kerran oireet vyöryivät päälle keskellä kesää matkalla tuttavien mökille.

– Heinolan kohdalla iski karmea olo. Voin pahoin ja oksentelin.

Virtapuro sinnitteli mökille saakka, mutta sieltä hänet kiidätettiin ambulanssilla Peijaksen sairaalaan Vantaalle.

– Lopputulos oli jälleen sama. Syytä ei löytynyt tälläkään kertaa, vaikka ilmiselvästi jotakin oli pahasti pielessä.

Seuraavia oireita ei tarvinnut odottaa pitkään. Tällä kertaa keho reagoi hyökkäykseen kasvoihin nousseella ruusulla ja toispuolisella kasvohalvauksella.

Syy selvisi kotikaupungin terveyskeskuksessa."

Koska Virtapuro oli kotona, lyhin matka oli Keravan terveyskeskukseen. Siellä moninaisten oireiden syy vihdoin selvisi. ”Tämähän on selvä borrelioosi”, Virapuro muistaa nuoren, vastavalmistuneen lääkärin todenneen.

Diagnoosi varmistui Peijaksessa, kun Virtapuron selkäydinnesteestä tutkittiin vasta-aineet. Hoito alkoi.

– Neljän viikon ajan antibioottia tiputuksessa suoneen. Päivääkään ei saanut jättää väliin. Peijaksessa piti olla joka aamu kahdeksalta.

Borreliabakteeri saatiin kuriin, mutta se oli ehtinyt tehdä jo tuhojaan.

– Tasapaino meni. Se näkyy ja tuntuu kävelyssä. Keho kallistuu vasemmalle, ja jos ei pidä varaansa, kaatuu.

Lääkitystä borrelioosiin ei ole. Virtapuro on valmistautunut siihen, että tasapaino-ongelmat ovat koko loppuelämän riesa. Lihaskunnostaan hän huolehtii säännöllisellä kuntosaliharjoittelulla.

– Onhan tämä harmillista, mutta pahemminkin voisi olla. Puutiaisaivokuume olisi monin verroin pahempi.

Virtapurolla ei ole aavistustakaan, milloin puutiainen – punkki – on häntä purrut. Purema on kivuton eikä sitä aina huomaa. Puutiainen erittää sylkirauhasistaan puuduttavia ja veren hyytymistä estäviä aineita.

– Oireilu ja oireettomat jaksot vaihtelevat ja päälle päätteeksi oireet voivat olla hyvin erilaisia kuten itsellänikin oli.

Puremasta ei välttämättä jää näkyviä merkkejä ja vaikka olisikin jäänyt, Virtapuro ei ole varma, olisiko osannut kiinnittää niihin huomiota.

– Punkkiriski on kohtuullisen uusi asia. Viime vuosina se on ollut isosti julkisuudessa, mutta aikaisemmin siitä ei juurikaan tiedetty.

Simo Virtapuron haastattelun julkaisi ensin Keski-Uusimaa.