VAATIMATTOMASTI Turhan tavaran orjuudesta voi päästä eroon. Minimalistin elämä on kevyttä ja aitoa.
Nöykkiössä asuva Aino Kämäräinen, 38, teki reilu kymmenen vuotta sitten seisauttavan huomion.
Hän havahtui siihen, että koti pursusi tavaraa, jonka huoltaminen ja järjestely varastivat aikaa lapsilta.
– Huomasin, että pesen jatkuvasti pyykkiä ja pyöritän omia ja lasteni esineitä paikasta toiseen. Kodista oli tullut kuin tavaran lajittelukeskus, Kämäräinen kertoo.
Tavaran tuomisesta huolehtivat lahjoja ja lahjoituksia antavat läheiset – ja sitä ilmestyi lasten synnyttyä kotiin kuin itsestään.
– Lopulta päätin keskittyä olennaiseen ja aloitin suuren karsintaprosessin. Kerroin kaikille, etten ota vastaan enää yhtään turhaa tavaraa. Se oli hyvä päätös.
Muutos vei oman aikansa, mutta vähitellen elämä asettui kokonaan uuteen uomaansa.
– Esimerkiksi vuosi 2017 oli minulle ”älä hanki mitään” -vuosi ja se onnistui todella hyvin. Maksoin pois lainani ja nyt elän velattomana.
– Se oli tavallaan kuin paasto, jolloin en ostanut itselleni mitään. Sen paaston ymmärsivät ystävänikin, Kämäräinen myhäilee.
Nyt perheen koti on tyhjä kaikesta ylimääräisestä. Kämäräisellä ei ole sohvaa, televisiota, mikrouunia, eipä edes ruokapöytää. Perhe on jo tottunut istumaan lattiatyynyillä japanilaisittain.
– Tietokone on, jolla teen töitä ja kännykät ovat koululaisperheessä tarpeen. Aikaa yhdessäololle on sitten sitäkin enemmän, Kämäräinen kertoo.
– Jos annan toisille lahjoja, ne ovat esimerkiksi itse kerättyjä marjoja tai sieniä.
Kun koti väheni tavaroista, mielelle jäi valtavasti omaa aikaa. Kämäräisen valtasi huikea tiedonjano maailmaa kiusaavista epäkohdista, esimerkiksi ympäristön tilasta.
– Oma ajatteluni on laajentunut huomattavasti, kun irrotin otteeni tavarapaljoudesta, Kämäräinen myöntää.
Myös helsinkiläinen Otso Sillanaukee, 24, on kolmen viime vuoden aikana karsinut elämästään valtavan määrän turhia esineitä.
– Olen kasvanut perheessä, jossa oli yllin kyllin kaikkea tavaraa. Aina kun lapset innostuivat jostain harrastuksesta, hankittiin täysi setti välineitä, Sillanaukee kertoo.
– Sitten into harrastaa lopahti, mutta kaapit olivat täynnä leluja, urheiluvälineitä ja savenveistotarvikkeita. Täyttä kilpavarustelua, ja aivan turhaan.
Muutettuaan ensimmäiseen omaan kotiinsa Sillanaukee opetteli karsimista aihe kerrallaan.
– Huomasin esimerkiksi sen, että käytin vain viidesosaa vaatteistani, joten valtaosa niistä lähti kierrätykseen.
– Sitten olivat vuorossa keittiön astiat ja kylpyhuoneen turhat kemikaalit. Elämästäni ei karsimisen myötä tullut askeettisempaa, vaan yksinkertaisempaa. Nyt kotona on hyvä olla, Sillanaukee huokaa helpottuneena.