KULTTUURI Kustannus Aarnin syksyn uutuuskirjojen kirjoittajat ovat espoolaisia. He esittelevät kirjojaan Sellon kirjastossa.
Espoolaisen Anna Malisen esikoisteosta Hämärikkö (Kustannus Aarni) voi kuvata yhdellä sanalla: työvoitto. Idea fantasiaromaanista syntyi vuosia sitten, kun Malinen opiskeli folkloristiikkaa. Silloin hän perehtyi muun muassa pakkaseen liittyviin loitsuihin ja teki niistä gradunsakin.
Hämärikkö on spekulatiivista fiktiota.
– Hämärikkö ei ole perinteistä fantasiaa, vaan se sekoittaa reaalimaailmaa ja myyttejä, Anna Malinen sanoo.
Ensimmäisen version kirjoittaminen on se helpoin vaihe."
Hämärikkö kertoo Tytistä, joka putoaa Pohjan akan reestä hankeen hyisenä pakkasyönä. Tytti kasvaa orjana Kyllikin savupirtissä, mutta hän kaipaa jatkuvasti jotain muuta. Tytti lähtee etsimään kaipaamaansa. Samalla romaani leikittelee eri aikatasoilla.
– Olen tutkinut myös metsänneitotarinoita ja metsästysloitsuja. Kun yhdistin kansanperinteestä Hyisen tytin, Metsän tytin ja Kiputytin tarinoita, romaanin aihio oli koossa.
Aihiosta syntyi muutaman työstökerran jälkeen käsikirjoitus, jonka Anna Malinen lähetti romaanikilpailuun. Kustannussopimusta ei vielä tullut.
Käsikirjoitus jäi pöytälaatikkoon lepäämään. Sitten tuttu kirjailija Anne Leinonen otti yhteyttä ja kysyi, mitä kirjoitusprojektille kuuluu.
– Hän vinkkasi uudesta Kustannus Aarnista. Lähetin käsikirjoituksen sinne, ja ensimmäinen vastaus oli, että se "vaatii vielä uudelleenkirjoitusta".
Malisen esikoinen syntyi samoihin aikoihin, joten käsikirjoituksen muokkaaminen eteni aina lapsen ollessa päiväunilla ja iltaisin.
– Kustantaja Pasi Luhtaniemi antoi palautetta uudesta versiosta ja sitten muokkasin taas tekstiä. Eniten muuttui loppuratkaisu ja sitä hierottiin kaikkein pisimpään. Lisäksi kustantaja kaipasi lisää syvyyttä henkilöhahmoihin.
Folkloristiikan opintojen jälkeen Anna Malinen opiskeli toisenkin ammatin. Nyt hän työskentelee viherrakentajana, joten talvisin työltä jää aikaa kirjoittamiseen.
– Toinen romaani on nyt työn alla ja sekin on spefiä eli spekulatiivista fiktiota. Ensimmäisen version kirjoittaminen on se helpoin vaihe. Työstäminen vie paljon aikaa.
– En ole ajatellut elättää itseäni kirjailijana, mutta kirjoittaminen on niin kivaa, että haluan jatkaa. En ole vielä kunnolla sisäistänyt sitä, että nyt pitää tulla ulos kirjoittajan kammiosta kertomaan kirjasta. Nyt kirjaa voivat lukea muutkin kuin ne neljä ihmistä, jotka sitä tähän mennessä ovat lukeneet eli puoliso, äiti, isä ja kustannustoimittaja.