Käytöstä poistetuissa paristoissa ja akuissa on yleensä jäljellä aina jonkin verran sähkövarausta.
Siksi ne saattavat huolimattomasti säilytettyinä kuumentua oikosulkuun joutuessaan niin paljon, että seurauksena voi olla tulipalo.
Käytöstä poistettujen paristojen ja akkujen navat tulisikin aina teipata.
Paristot ja pienet akut voi palauttaa kierrätykseen kaikissa niitä myyvissä liikkeissä.
Lähes 60 prosenttia käytetyistä paristoista ja pienakuista kerätään kauppojen keräyspisteistä.
Viime vuonna käytettyjä paristoja ja akkuja kerättiin Suomessa ennätysmäärä, yhteensä 1 420 000 kiloa. Vuonna 2010 keräysmäärä oli 867 000 kiloa.
Keräyspisteet saapuivat kauppoihin vuonna 2008 voimaantulleen tuottajavastuun siivittäminä.
Sitä ennen käytäntö oli, että paristot ja akut humpsahtivat sekajätteen mukana joko polttoon tai kaatopaikalle.
Keräysverkoston järjestävät yhdessä yli 600 paristojen ja akkujen tuottajaa eli maahantuovaa yritystä Paristokierrätyksen nimissä.
– Kotona lojuvat akut kannattaa kiikuttaa kauppaan, jotta niiden arvokkaat materiaalit voidaan hyödyntää. Yhä useampi laite toimii akulla, joten tarve on koko ajan suurempi, Paristokierrätystä hoitavan Recser Oy:n toimitusjohtaja Helena Castrén kannustaa.
Oikosulkujen ehkäisemiseksi virtanavat tulee teipata piiloon.
Kaikki keräyspisteille tuodut paristot ja akut viedään käsiteltäväksi Nivalaan Akkuserin laitokselle.
Nykyisin paristojen ja akkujen materiaaleista tyypistä riippuen 50–90 prosenttia kierrätetään uusiomateriaaleiksi.
Ainoastaan litiumparistot, joita käytetään muun muassa palohälyttymissä, hyödynnetään energiana.
– Nykyisin saamme murskausprosessista syntyvän hienon, arvokkaan pölynkin kerättyä talteen ja materiaalit entistä puhtaampina eteenpäin, Akkuser Oy:n toimitusjohtaja Tommi Karjalainen sanoo.
Erityisesti kännyköissä ja tietokoneissa käytettyjen litiumakkujen kierrätys on kehittynyt Suomessa merkittävästi. Niiden sisältämä koboltti jalostetaan puhtaaksi raaka-aineeksi Kokkolassa.
2
