Erja ja Markku Hokkasen tytär Riina on ollut pienestä saakka erityinen lapsi. Kävelemään hän oppi vasta kolmevuotiaana ja puhettakin tuli silloin vain muutaman sanan verran.
– Riina kävi fysioterapiassa jo puolivuotiaasta saakka, mutta vanhempina olimme totta kai huolissamme kun puheen- ja kävelynopettelu oli niin hidasta, Erja Hokkanen muistelee.
Riinalla todettiin kehitysvamma, mutta varsinaista syytä kehitysviiveeseen ei ole löytynyt tähän päivään mennessä.
Riina on myös aistiyliherkkä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei hän lapsena kestänyt kovia ääniä. Jos perhe yritti käydä yhdessä ruokakaupassa, Riinalle iski ahdistus ja itku. Perheen muiden lasten koulun kevätjuhlista toisen vanhemman piti poistua Riinan kanssa viimeistään siinä vaiheessa kun laulettiin yhdessä. Uimahallissa käyntiä ei voinut edes harkita.
Riina on yliherkkyyttä myös tuntoaistin osalta.
– Lapsena Riina oli kotona yleensä aina lähes alasti, koska vaatteet tuntuivat niin pahalta päällä, Erja Hokkanen kertoo.
Kehitysvammadiagnoosin ansiosta Riina olisi päässyt erityistuettuun kouluun jo kuusivuotiaana, mutta vanhemmat eivät halunneet istua kolme vuotta kädet ristissä vain odottamassa.
– Eräänä päivänä anoppi luki Eeva-lehdestä Riinan kaltaisesta pojasta, joka oli saanut avun belgialaisen klinikan kotikuntoutusohjelman kautta, Erja Hokkanen kertoo.
Kun tytär oli neljävuotias, Hokkaset matkustivat Belgiaan saamaan apua. Parin vuoden aikana he vierailivat klinikalla neljän kuukauden välein yhteensä seitsemän kertaa.
– Saamamme kuntoutusohjelman harjoitteet ovat samanlaisia kuin mitä eri alojen terapeutit käyttävät työssään, mutta ne on yksinkertaistettu niin, että vanhemmat voivat tehdä niitä lapsen kanssa kotona, Hokkanen kuvailee.
Esimerkiksi Riinan vaateongelmaan ratkaisu löytyi raajojen hieronnasta. Kun esimerkiksi käsiä ja jalkoja hierotaan parinkymmenen sekunnin ajan voimakkaasti ennen pukeutumista, Riinan on helpompi hahmottaa oman kehonsa rajat ja kestää vaatteita.
– Ensimmäiset kolme vuotta Riina oli tuskainen, itkuinen ja ahdistunut lapsi, joka eli vain omassa saippuakuplassaan. Mikään tässä maailmassa ei kiinnostanut, koska kaikki energia meni itsensä suojelemiseen aistitulvalta, äiti kuvailee.
Helpotus olikin suuri kun kuntoutuksen avulla tytöstä kuoriutui iloinen ja huumorintajuinen lapsi.
Nyt Riina on 31-vuotias. Hän asuu omassa asunnossaan, jossa ohjaajat ovat päivisin auttamassa arjen askareissa. Töissä hän käy arkisin kuten kuka tahansa aikuisista.
Poikaystävä Sepun kanssa he ovat seurustelleet jo yli 15 vuotta.
– Tapasimme aikoinaan Kivenpuiston koulussa. Sepu asuu nyt Heikkarissa, mutta olemme puhuneet jos hänkin muuttaisi Klaukkalaan, Riina kertoo.