"On uuvuttavaa olla jokaperjantainen siivousnatsi" – Piittaamattomuus kotitöistä aiheuttaa puolisolle hylkäämisen tunteen

Perjantai ja odotettu viikonloppu alkamassa. Avaan kotioven ja kulunut viikko vyöryy päälleni likaisina astioina, tyhjinä maitopurkkeina, eteisessä lojuvinaurheiluvarusteina. Likaisia ja puhtaita vaatteita lojuu läjissä lattioilla pölypallojen keskellä.

Olen nelihenkisestä perheestä viimeinen, joka saapuu kotiin. Miksi kodin kaaos ei näytä häiritsevän kenenkään muun viikonlopun viettoa?

Miksi minä olen taas se kamala puoliso, joka alkaa urputtaa pyykeistä ja tiskeistä kaivaen perheenjäsenet mukavista koloistaan ja ojentaen rätin ja imurin käteen?

On uuvuttavaa olla perheen jokaperjantainen siivousnatsi.

–On ihan luonnollista, että kotityöt aiheuttavat ristiriitoja ja kiistaa. Nehän ovat töitä, jotka eivät lähtökohtaisesti kuulu kenelläkään, lohduttaa kouluttaja ja suunnittelija Sari Liljeström Parisuhdekeskus Katajasta.

Jossain määrin perheen kotityöt tai niiden tekemättömyys kuormittavat edelleen enemmän naisia kuin miehiä.

Vanhat roolimallit elävät sitkeässä, vaikka nykynaiset käyvät yhtä lailla työssä kodin ulkopuolella kuin miehet, eivätkä ole siten ensisijaisesti vastuussa kodin huollosta.

–Jos on kasvanut kodissa, jossa on ollut perinteiset miesten ja naisten työt, on saattanut jo lapsesta lähtien tottua panemaan merkille oman roolimallinsa tekemättömät työt.

Jos kokee tekevänsä kaiken, on hyvä ajoittain katsoa myös sitä, mitä puoliso tekee. Tekemättömät työt näkyvät, tehdyt eivät.

–Mutta yhtä lailla tilanne voi olla vastakkainen, jolloin kotityöt kaatuvat korkeamman siisteyskäsityksen omaavan miehen kontolle, Liljeström huomauttaa.

– Kodin siisteys, tai pikemminkin kokemus siitä, että elää kaatopaikalla, on iso asia. Siihen kulminoituu paljon pettymyksiä, hylätyksitulemisen kokemuksia, turhautumisia, raivoa ja surua, sanoo parisuhdekouluttaja Sari Liljeström.

Oli kyse sitten miehestä tai naisesta, siivoustaakkaa kantava osapuoli ei sure ainoastaan esteettistä silmää sohivaa sotkua ympärillään.

Hän kokee puolison kotitöiden laiminlyönnin välinpitämättömyytenä itseään kohtaan.

–Siitä taas syntyy hylätyksi tulemisen kokemus, joka voi olla todella kuormittavaa.

–Jatkuvat pettymyksen kokemukset parisuhteessa ovat kuin tarrapalloja muille ongelmille, Liljeström sanoo.

Usein pariskunnat istuvat pöydän ääreen puhumaan "vakavista" asioista.

Siivoamisesta tulee naputettua ikään kuin ohimennen, jolloin tulee usein kylväneeksi pahaa mieltä todellisen ongelman ratkaisun sijaan.

–Tällaiset tilanteet näyttäytyvät osapuolille siten, että tarkoituksena on tehdä toiselle kiusaa ja harmia, oli sitten kyse siitä, joka käskyttää kotitöihin tai siitä toisesta, joka "ei tee mitään".

Kotitöiden alle kaatuvan puolison tulee kantaa oma vastuunsa ja nostaa asia perusteellisen keskustelun alle.

Hänen tulee kertoa, mitä siisteys hänelle merkitsee ja miltä hänestä tuntuu kun, asialle ei saa minkäänlaista vastakaikua toiselta osapuolelta.

–On tärkeää olla tietoinen siitä, että oma kokemus ei välttämättä vastaa kumppanin todellisuutta.

Toinen saattaa yrittää tulla vastaan, auttaa ja tukea monella tapaa, mutta nämä teot eivät tule nähdyksi. Pitää olla valmis kuulemaan myös sitä, mitä toinen on tehnyt.

–Kokemukseni mukaan pariskunnan osapuolet haluavat toisilleen hyvää.

Asian ratkaiseminen voi vaatia myönnytyksiä puolin ja toisin.

Joskus siivoustaakkaa kantava joutuu hyväksymään sen, että toinen ei kerta kaikkiaan näe sotkua ympärillään. Silloin on nieltävä kotitöiden toimeenpanijan rooli.

Kumppaniaan kunnioittava ottaa näistä kehotuksista onkeensa ja osallistuu viimeistään pyydettäessä.

–Minä en pahoita mieltäni, jos joudun sanomaan, Liljeström kertoo omassa suhteessa omaksumastaan roolijaosta.

Parisuhdekouluttajan konkreettinen neuvo on se, että yhteisistä siivouspäivistä voisi sopia ennalta ja vaikka jo torstaiksi, jolloin se ei syö kenenkään viikonloppua.

Jos toinen osapuoli ei ole valmis ottamaan mitään roolia yhteisistä kotitöistä, on Liljeströmillä hänelle yksi kysymys:

–Miksi toimit noin?

Passiiviseen rooliin ajautunut saattaa olla jumissa itsensä ja roolinsa kanssa ja kokea yhtä lailla pettymystä, kiukkua, kelpaamattomuutta ja hylätyksi tulemisen tunteita.

Kuka sitten määrittelee, mikä on tarpeeksi siistiä? Pitääkö kodin näyttää samalta kuin sisustuslehden kansikuvan? Pitääkö pyykit silittää ja lakanat vaihtaa viikoittain?

–Peruskotitöiden jälkeen, sanoisin, että se ketä asia haittaa, se asian hoitakoon.

Apua saa pyytää, mutta toista ei saa syyttää siitä, että hän ei koe silitysraudalla viimeisteltyjä pyykkejä yhtä tärkeinä.