Helsingin poliisi on ottamassa käyttöön aiempaa tiukempia toimia, joilla pyritään katkaisemaan alaikäisten rikoskierre ja puuttua rikosilmiöihin jo ennakolta.
Helsingin poliisilaitoksen rikostutkintayksikköön perustettiin maaliskuun alussa nuorisoryhmä, jonka tutkittavaksi keskitetään kaikki rikostapaukset, joissa rikoksesta epäilty tai epäillyt ovat alle 18-vuotiaita.
– Nuorisoryhmän perustamista on mietitty aiemminkin, ja nyt toiminnan keskittämiselle tuli mahdollisuus ja tehtäviin löytyi oikeat ihmiset, kertoo Rikostutkintayksikön johtaja, rikosylitarkastaja Jonna Turunen
– Rikostutkinnassa on kehitetty ja kehitetään edelleen ennalta estävää toimintaa, mikä tarkoittaa, että työmme ei käynnisty vasta, kun rikos on jo tapahtunut, vaan pyrimme aiempaa tehokkaammin estämään uusia rikoksia.
Nuorisoryhmän tutkinnanjohtaja on rikoskomisario Marko Forss ja ryhmänjohtaja on rikosylikonstaapeli Jutta Antikainen Molemmat ovat työskennelleet aiemmin nuorten parissa esimerkiksi nettipoliiseina.
Tähän mennessä ryhmän tutkittavaksi on kirjattu noin 70 epäiltyä rikosta. Rikosnimikkeiden kirjo on suuri.
– Jo nyt juttuja on tullut näpistyksestä törkeään ryöstöön. Nuoria on jouduttu myös pidättämään. Nuorin rikoksesta epäilty on kahdeksanvuotias, mutta valtaosa on 15–17-vuotiaita. Alle 15-vuotiailla ei ole rikosoikeudellista vastuuta, mutta he voivat joutua maksamaan vahingonkorvauksia, kertoo tutkinnanjohtaja Forss.
Alaikäisten rikosepäilyissä on parin viime vuoden aikana ollut useimmiten kyse näpistyksestä, pahoinpitelystä, alkoholirikkomuksesta, varkaudesta, vahingonteosta, liikennerikkomuksesta, huumausaineen käyttörikoksesta tai laittomasta uhkauksesta.
Rikoskierteessä olevalle nuorelle määritetään "oma poliisi", joka tutkii kaikki häntä koskevat rikosepäilyt. Poliisin mukaan eri sidosryhmät ovat suhtautuneet nuorisoryhmän perustamiseen erittäin positiivisesti.
– Usein ongelmana on, että lapsen elämästä puuttuu välittävä ja huolehtiva aikuinen. Taustalla voivat olla esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmat tai yleinen kiinnostuksen puute. Yleistäen voidaan todeta, että osa rikoksista epäillyistä lapsista on tavalla tai toisella itse oman elämänsä uhreja, Forss toteaa.