KULTTUURI Amerikkaan lähteneistä kertova romaani auttaa lukijaa ymmärtämään myös nykypäivän siirtolaisuuden syitä.
Mikä sai tuhannet suomalaiset lähtemään siirtolaisiksi Amerikkaan, myös aivan tyhjän päälle? Tähän kysymykseen etsitään vastauksia espoolaisen Mai Tolosen esikoisromaanissa Kupai nau – nähdään pian.
Idea kirjasta syntyi vanhasta valokuvasta, joka nyt on kirjan kansikuvana. Monet asiat, joista kirjasta kerrotaan, ovat tapahtuneet oikeille ihmisille, mutta Mai Tolonen on nimennyt ihmiset uudestaan. Hän kertoo neljän eri puolilta Suomea lähteneen ihmisen tarinan siitä, miksi he lähtivät ja mihin he Amerikassa päätyivät.
Siirtolaisuus, vieraus, koti-ikävä ja rohkeus ovatkin nyt entistä ajankohtaisempia."
Kirjan idea muhi Mai Tolosen mielessä kymmenkunta vuotta. Kirjoittamiselle vapautui aikaa, kun hän jäi eläkkeelle.
– Onneksi aihe ei vanhentunut. Siirtolaisuus, vieraus, koti-ikävä ja rohkeus ovatkin nyt entistä ajankohtaisempia.
Kirjailija sekoittaa faktaa ja fiktiota. Laiva lähtee Hangon satamasta, ja Tolonen on poiminut matkustajaluettelosta neljä lähtijää, joiden elämästä kerrotaan ennen lähtöä ja määränpäässä.
Lähtijät ovat renki Albin Määrinkäinen Jurvasta, veturinlämmittäjä August Leppimäki ja barnflicka Sofia Lönnberg Viipurista ja opettaja Johan Liljestrand Pietarista. Heistä jokaisella on ongelmansa ja haaveensa ja omat syynsä lähteä.
– He elivät erilaisessa maailmassa, mutta yritin päästä siihen sisään. Nykyään on helppoa saada tietoja sen ajan elämästä, koska esimerkiksi vanhoja lehtiä voi lukea omalta tietokoneelta. Vanhat valokuvat olivat puolestaan apuna ympäristön kuvaamisessa.
Tunnelmien luomisessa auttoivat myös suvussa säilyneet Amerikan sukulaisten kirjeet.
– Kirjeet ovat 40-luvulta. Vasta kun lähdöstä oli kulunut vuosikymmeniä, he uskalsivat kertoa, että alussa oli vaikeaa.
Kirjoittamisen alkuvaiheessa Mai Tolonen kävi useita kertoja Turun siirtolaisinstituutissa lukemassa lisää vanhoja kirjeitä.
– Arkistojen tutkiminen on aika koukuttavaa ja jossain vaiheessa on päätettävä, että nyt kirjoitan.
Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa."
Kirjoittaminen vaatii keskittymistä ja muiden asioiden poissulkemista, ja Mai Tolosella onkin tapana vetäytyä työskentelemään yksin maaseudulle viikoksi tai kahdeksi.
– Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. Olen silloin muissa maailmoissa sellaisten henkilöiden kanssa, joita ei edes ole.
Yksi Tolosen lempipaikoista on Kansallisarkiston tutkijasali. Se on myös paikka, jossa hän on kirjoittanut kirjaansa.
Työelämässä Mai Tolosen tehtäviin kuului EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan liittyvä viestintä ja kehittäminen Helsingissä ja Brysselissä. Työhön kuului paljon kirjoittamista, mutta se oli Tolosen mukaan ihan erilaista kuin fiktion kirjoittaminen.
– Minulla oli käsikirjoitukselle esilukijoita, joilta sain hyviä ja rohkaisevia kommentteja. Kirjoitin kirjan moneen kertaan ja silti mietin pitkään, uskallanko lähettää sitä kustantajalle, Tolonen tunnustaa.
– Se oli aika järisyttävä tunne, kun sain tietää, että kirjani julkaistaan.
Kun OK-kirjan tiimi hyväksyi kirjan kustannettavaksi, loppu eteni nopeasti.
Moni on jo kysynyt, aikooko Tolonen kertoa lisää romaanihenkilöidensä kohtaloista.
– Minua kiinnosti ennen muuta se, miksi he lähtivät. Taustalla oli yleisiä syitä, kuten köyhyys. Kun Suomesta ei löytynyt töitä, moni lähti tavoittelemaan parempaa elämää Amerikassa. Siirtolaisuudesta kirjoitettiin lehdissä, ja matkaliput halpenivat olennaisesti 1900-luvun alussa.
– Perheeni on asunut kahteen otteeseen ulkomailla, joten sekin auttoi ymmärtämään, mitä vieraus tarkoittaa. Ne, jotka lähtivät Suomesta pysyvästi ja tyhjän päälle, olivat hullunrohkeita ihmisiä.
Tolonen tiesi, että hänellä itselläänkin on sukulaisia Amerikassa, mutta yhteyksiä heihin ei ollut.
Vähän yllättäen Amerikasta otettiin häneen yhteyttä, ja nyt kaukaisten sukulaisten kesken on perustettu Facebook-ryhmä, joka kasvaa edelleen. Kymmenien sukulaisten sukujuuret johtavat rohkeaan, nuoreen naiseen, joka lähti Suomesta Amerikkaan 1800-luvun lopussa.