Näyttelijä Hannele Lauri kertoo uuden 70 on vain numero -elokuvan talvikuvausten päättyneen.
– Kuvasimme Tampereella ja Helsingissä. Sattumalta Helsingissä kuvattiin entisessä Marian sairaalassa, jossa olen syntynyt ja jossa mummoni kuoli, Lauri kertoo.
Johanna Vuoksenmaan ohjaama elokuva kertoo kuvitteellisesta iskelmätähti Seija Kuulasta. Elokuvan tiedotteen mukaan se kertoo lämpimän komediallisella tavalla suositun naisartisti Kuulan kasvutarinan. Elokuvaa kuvaillaan kunnianosoitukseksi suomalaisille naisartisteille ja siinä kuullaan useita koko kansan rakastamia hittejä.
Elokuvan on myös käsikirjoittanut Vuoksenmaa ja se on hänen ihmissuhdetrilogiansa päätösosa. Aiemmat elokuvat olivat 21 tapaa pilata avioliitto ja Viikossa aikuiseksi 70 on vain numero -elokuvan muissa keskeisissä rooleissa ovat Mikko Nousiainen, Marja Packalén ja Misa Palander
– Kuvauksia on tarkoitus jatkaa toukokuussa. Täytyy toivoa, että koronatilanne ei sotke asioita, kyllähän tämä on ihan hirveätä, Lauri kertoo.
Hänen mielestään tekeillä on elämää ymmärtävä elokuva, jossa on mukana kaikkia suuria tunteita, joita ihmiselämään kuuluu.
– Roolissani saan näyttää itsestäni erilaisia tunteita ja tunnetiloja.
Seija Kuulan rooli on harvinaista herkkua Laurille, vastaavanlaista kokoillaan elokuvan pääroolia hänellä ei ole aiemmin ollut.
– Rankkaahan se tavallaan on, kun olen elokuvassa mukana laskujeni mukaan 75 kohtauksessa. Johanna on hyvä ohjaaja johon voin luottaa. Siis niin, että kun hän pyytää minua tekemään jotain, niin uskon, että asia on niin, Lauri jatkaa.
Seija Kuulalle tapahtuu elokuvassa Laurin mukaan yhtä ja toista.
– Hän on niin sanotusti todella julkkis. Elokuva kertoo julkkiksen toisesta puolesta, kaikki ei ole sitä miltä ulospäin näyttää. Elokuvassa katsotaan naamion taakse.
Lauri asuu Nurmijärvellä pian 16-vuotiaan jackrusselinterrieri Nancyn kanssa.
– En kestä ihmismerta, siksi en asu esimerkiksi Helsingissä. Tampereellakin kuvausta aikana yövyin Rosendahl-hotellissa vähän syrjemmässä. Kyllä Nurmijärvelle oli sitten kuvausten jälkeen ihanaa palata, Lauri kuvailee.
Lauri palkittiin tammikuussa Elämäntyö-Venlalla, viime vuonna hän sai elokuva-alan tunnustuksen Betoni-Jussin.
– Kiva että vielä muistetaan, ei noita palkintoja kaikki saa. Mutta ei niillä palkinnoilla kuitenkaan eletä, vaikka ne lämmittävät.
Lauri kertoo jääneensä Helsingin kaupunginteatterista 63-vuotiaana freelancernäyttelijäksi.
– Eihän sitä osaa olla eläkkeellä. Mutta teatteri ei enää ole minun juttuni. Teatteri aikataulutti elämääni niin monta vuotta. Olihan se toisaalta kivaa aikanaan.