Asiantuntija: Hirvieläinten kannan kasvu lisää punkkien määrää – "Rakastavat kauriita ja peuroja"

Kauriit viihtyvät peuroja paremmin aivan asutusten nurkissa ja syövät puutarhoissa kaiken. Kuvassa metsäkaurisnaaras. Erkki Oksanen/Luke
Sirpa Repo

Sirpa Repo

Kauriiden ja peurojen lisääntymisen vaikutus puutiaisten eli punkkien eli määrään huolestuttaa monia espoolaisia. Näitä hirvieläimiä näkee yhä enemmän asutuksen lähellä myös Espoossa.

Matinkylässä asuva Heikki Henttonen kertoo, että punkeista on vallalla monia vääriä käsityksiä.

Hän on Luonnonvarakeskuksen (Luke) eläköitynyt metsäeläintieteen professori, joka on vuosikymmenten ajan perehtynyt zoonoosien eli eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien ekologiaan.

Henttosen mukaan kauriiden ja peurojen kannan kasvu lisää punkkien määrää.

– Punkin elämänkiertoon kuuluu kolme eri ikävaihetta. Ne ovat toukka, nymfi ja aikuinen. Niistä kukin kestää yleensä vuoden. Yleensä niistä huomataan vain aikuiset, Henttonen kertoo.

Jotta punkin muodonvaihdos ikävaiheesta toiseen onnistuu, tarvitaan verta. Kukin ikävaihe imee verta kerran.

Kukin punkin ikävaihe imee verta vain yhden kerran.

Toukat imevät verta pikkunisäkkäistä, kuten myyristä ja hiiristä. Nymfit imevät myös myyristä ja maassa hyppivistä linnuista kuten rastaista sekä jonkin verran myös isommista nisäkkäistä.

– Aikuisista vain naaraat imevät verta. Ne imevät verta esimerkiksi jäniksistä ja ketuista, erityisesti ne pitävät peuroista ja kauriista. Niiden mukana punkit leviävät laajoille alueille.

Mitä enemmän punkkinaaras on imenyt verta, sitä suuremman määrän ja sitä parempikuntoisia munia se pystyy munimaan. Naaras munii jopa tuhansia munia.

– Punkit rakastavat kauriita ja peuroja, koska niistä saa isot veriateriat. Yksi kauris pystyy elättämään suuren määrän punkkinaaraita. Sitä kautta peurojen ja kauriiden määrällä on selvä vaikutus punkkien määrään.

Euroopassa on kokeiltu, miten aitaaminen on vaikuttanut punkkien määrään. Kun peurat ja kauriit eivät ole päässeet alueelle, on punkkikanta saatu pienenemään.

Metsästyksestä paikallisesti ei ole havaittu olevan suurta hyötyä, koska alueelle on helposti tullut kauriita ja peuroja muualta. Kannan vähentämisen pitäisi olla samanaikaisesti laaja-alaista.

Henttonen on itse innokas metsästäjä. Hän kuitenkin suhtautuu jossain määrin kriittisesti peurojen ja kauriiden talviruokintaan tiheän kannan alueilla Etelä- ja Lounais-Suomessa.

Länsiväylässä kerrottiin talviruokinnasta huhtikuun alussa.

– Ruokinnalla ylläpidetään liian suurta kantaa. Siitä seuraa monenlaisia ongelmia, niin maa- ja metsätaloustuhojen, liikenneonnettomuuksien kuin punkkien kanssa.

– Joskus sanotaan, että ruokinnalla voidaan ohjata hirvieläimiä pois hankalista paikoista. Ehkä liikenteen suhteen talvella, mutta punkithan esiintyvät kesällä, jolloin ei yleensä ruokita.

Taudinaiheuttajat, virukset ja bakteerit, punkit saavat toukkina ja nymfeinä myyristä ja hiiristä, osin myös linnuista. Kun toukka tai nymfi verta imiessään saa taudinaiheuttajan eli patogeenin, säilyy se punkissa muodonvaihdoksesta toiseen.

– Punkin kehittyessä nymfistä aikuiseksi tapahtuu huomattavaa talvikuolleisuutta. Nymfit ovat merkittävin tauteja levittävä ikäryhmä, koska niitä on paljon enemmän kuin aikuisia. Hankalaksi niiden torjunnan tekee se, että ne ovat pieniä.

Henttonen muistuttaa, että punkin kehittyminen munasta aikuiseksi vie pari vuotta. Esimerkiksi peurakannan kasvun vaikutus punkkikantaan näkyy vasta parin vuoden viiveellä.

Punkeista noin joka neljäs kantaa borrelioosia, johon ei ole rokotetta. Korkeintaan kaksi punkkia sadasta kantaa virusperäistä puutiaisaivotulehdusta riskialueilla. Tähän TBE-virukseen on rokote.

Punkeista eli puutiaisista noin joka neljäs kantaa borrelioosia, johon ei ole rokotetta. Korkeintaan kaksi punkkia sadasta kantaa virusperäistä puutiaisaivotulehdusta riskialueilla. Tähän TBE-virukseen on rokote.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkija Sari Huusko selvittää, että Espoo ja Kirkkonummi eivät kuulu kansallisen rokotusohjelman piiriin.

– Niissä itse maksettavaa TBE-rokotetta kannattaa harkita luonnossa erityisen paljon yli neljän viikon ajan liikkuville henkilöille, Huusko kertoo.

Ilmaantuvuuslaskelmien perusteella kuntia ei ole otettu rokotusohjelman piiriin. Alueella ei ole myöskään tapahtunut suuria muutoksia tapausmäärissä kahden viime vuoden aikana.

Puutiaisaivotulehdustapaukset rajoittuvat usein pienille maantieteellisille alueille. Rokotusta suositellaan sen vuoksi viime vuoden tapaan erityisesti Espoon saariston alueella liikkuville.

Puutiaisaivotulehdus

TBE-rokote

Espoo, Kauniainen ja Kirkkonummi eivät kuulu kansallisen rokotusohjelman piiriin, jolloin rokotus olisi maksutonta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suosittelee sitä luonnossa yli neljän viikon ajan Espoossa ja/tai Kirkkonummella liikkuville. Erityisesti sitä suositellaan Espoon saaristossa runsaasti liikkuville.

Vuosina 2015–2019 Espoossa todettu 19 puutiaisaivotulehdustapausta, Kirkkonummella 11. Näistä viime vuonna Espoossa neljä ja Kirkkonummella yksi.

Viimeisen viiden vuoden aikana Kauniaisissa ei ole todettu yhtään tapausta.

Tarkempia tietoja löytyy THL:n sivuilta.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut