Henkilö: Pitkään Soukassa asunut ja vaikuttanut Leena Saari sai tunnustuksen.
Soukka-seura on nimennyt Leena Saaren, 80, Soukan mummiksi kiitoksena hänen uurastuksestaan seurassa ja Soukan kehittämisessä.
Viimeiset 11 vuotta Saari on asunut miehensä kanssa Nöykkiössä, mutta sydän sykkii yhä Soukalle.
– Kaipaan sinne edelleen. Käyn Soukassa apteekissa ja kaupassa, jotta ne säilyisivät siellä vielä kun muutan sinne takaisin, hän naurahtaa.
Leena ja Kalevi Saari muuttivat Soukkaan vuonna 1968 kahden tyttärensä kanssa, joista vanhempi oli tuolloin 7-vuotias ja nuorempi 3.
– Ihan metsän keskelle silloin muutettiin. Soukassa kävi silloin vielä kauppa-auto, Leena Saari muistelee.
Myöhemmin hän seurasi ikkunasta, kun puita kaadettiin Soukan ostoskeskuksen tieltä.
Ihan metsän keskelle silloin muutettiin. Soukassa kävi silloin vielä kauppa-auto.
Saarten ensimmäinen asunto Soukassa sijaitsi nykyisellä Yläkartanonkujalla ja siinä oli kolme huonetta ja keittiö.
– Se tuntui niin hienolta ja isolta asunnolta, että ajattelin tuolloin, etten muuta ikinä pois, kertoo Saari.
Sittemmin tuli kuitenkin muutettua. Neljään eri osoitteeseen Soukan sisällä ja välillä Saaret viettivät pitkiä aikoja Tammisaaressa, vaikka heillä oli koko ajan asunto myös Soukassa. Vuonna 1992 miehen työ vei pariskunnan kolmeksi vuodeksi Singaporeen.
Leena Saari on tuttu kasvo monelle soukkalaiselle. Sen lisäksi, että hän on ollut perustamassa Soukka-seuraa ja ollut sen aktiivinen jäsen hän on myös pyörittänyt kolmea yritystä kaupunginosassa. Hän perusti vuonna 1977 naistenvaateliike LS-Sopin ja myöhemmin kauneushoitola Kauneuspisteen sekä karkkikauppa Cloun.
– Aina oli kivaa ja asiakkaita riitti. Se oli elämää.
Jossain vaiheessa hän avasi LS-Sopin myös Kampissa Helsingissä.
– Siinä liikemiesvaistoni petti. Se ei ollutkaan ollenkaan hyvä sijainti. Ihmisillä oli niin kiire, etteivät he ehtineet pysähtyä ostoksille, Saari muistelee.
Soukan liike menestyi huomattavasti paremmin.
– Soukkaan tultiin silloin ostoksille Kirkkonummelta saakka.
Saari on tehnyt lähes koko työuransa yrittäjänä.
– Olen aina tykännyt olla tekemisissä ihmisten kanssa.
– Olen myös tykännyt järjestellä asioita ja puuttua siihen sun tähän sekä halunnut korjata epäkohtia.
Ennen vaateliikkeen perustamista Saari toimi puistotätinä ja oli töissä seurakunnassa.
– Soukassa ei ollut silloin puistotätiä, joten ryhdyin siihen hommaan. Paikkaa ei ollut aidattu, joten kaiken aikaa piti laskea, ovatko kaikki lapset tallella. Muistan sen elävästi vieläkin.
Saaret palasivat Singaporesta vuonna 1995 ja silloin Leena Saari jäi viettämään eläkepäiviä. Aika ei käynyt pitkäksi silloinkaan, sillä pariskunta vietti tuolloin paljon aikaa vapaa-ajan-asunnollaan Tammisaaressa, jossa myös lapset perheineen vierailivat.
Saarella oli myös aikaa hoitaa lastenlapsia, joita on kuusi, sekä auttaa tyttäriä näiden yrityksissä. Saaren toisella tyttärellä on Soukassa vaateliike Helmilla.
Leena Saari oli suunnitellut järjestävänsä 80-vuotisjuhlat sukulaisille ja ystäville, mutta koronavirusepidemia muutti suunnitelmat. Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina lapset ja lapsenlapset kuitenkin lauloivat onnittelulaulun ulkona turvallisen välimatkan päässä ja toivat kakkua sekä pullaa. Seitsemää lapsenlapsenlasta harmitti, kun he eivät päässeet onnittelemaan isomummia.
– En ikinä unohda niitä synttäreitä, Leena Saari sanoo.
Koronan aiheuttama kotikaranteeni tuntuu hänestä rankalta ja seuran kaipuu on kova.
– Meillä on ollut normaalisti niin vilkasta. Olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten kanssa. Nyt tuntuu niin yksinäiseltä, vaikka puhelimessa puhutaankin joka päivä ja lähetellään Whatsapp-viestejä.
Saari tietää olevansa onnekas, kun perhe on lähellä ja auttaa esimerkiksi kauppa-asioissa.
– Ihan hirveää heille, joilla ei ole lapsia lähellä.