Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kirjailija hyödyntää tuttuja paikkoja – kauhua Porkkalassa ja fantasiaa Soukassa

KULTTUURI Kaikkien aikojen ensimmäisen Espoon apurahataiteilijan, kirjailija Ilkka Auerin vuosi on nyt takana.

Espoon kaupungin myöntämän ammattitaiteilijan työskentelyapurahan saanut kirjailija Ilkka Auer on tyytyväinen mies. Hän kiteyttää vuoden kahteen sanaan: Loistava kokemus.

Yksi huono puoli vuodessa oli. Se kului Auerin mukaan aivan liian nopeasti. Vuosi riitti juuri ja juuri siihen, että hän sai työstettyä valmiiksi nuorille suunnatun fantasiaromaanin käsikirjoituksen. Asfalttisydän lähtee kohta kustantajien arvioitavaksi.

Tieto siitä, että tietty summa tulee säännöllisesti tilille, vei Auerin ajatukset pois toimeentulosta.

– Apuraha turvasi elannon, mutta olen aina tottunut elämään nuukasti, Auer sanoo.

Kirjan kirjoittamiseen kuuluu ideointia, juonen pähkäilemistä ja hahmojen luomista."

Apurahat ovat tärkeitä etenkin niille kirjailijoille, jotka kirjoittavat lapsille ja nuorille, koska he eivät osta kirjoja vaan lainaavat ne kirjastosta.

– Onneksi sentään lainauskorvaukset on viimein saatu nostettua järkevälle tasolle, mutta ne eivät kuitenkaan korvaa apurahoja, Auer sanoo.

Ilkka Auer käyttää yhden kirjan kirjoittamiseen 3–12 kuukautta. Viimeksi ilmestynyt Anastasia syntyi noin neljässä kuukaudessa, mutta Asfalttisydän oli niin haastava, että siihen kului kokonainen vuosi.

– Halusin sijoittaa tarinan lähiöön ja se oli työläämpää kuin luulin.

Kirjailija sparrasi itse itseään ja häntä ajoi eteenpäin voimakas fiilis ja idea siitä, että lähiöön voi sijoittaa fantasiatarinan. Tapahtumat sijoittuvatkin tutuille kulmille Soukkaan ja Espoonlahteen.

– Kieltämättä minua kannusti myös Espoon osuus ja tietoisuus siitä, että minulta odotetaan paljon.

Kuten aina, Auerilla on ollut kuluneen vuoden aikana monta rautaa tulessa. Samalla kun hän on editoinut Asfalttisydäntä ja kahta muuta kirjaa, hän on kirjoittanut uuttakin kirjaa.

Ajattelen kirjoittamalla."

Auer tunnustaa olevansa impulsiivinen ja epäjärjestelmällinen, mutta monta toisiinsa lomittuvaa projektia toimii hänen mielestään paremmin kuin yksi projekti. Hän muistuttaa, että kirjan kirjoittamiseen kuuluu myös ideointia, juonen pähkäilemistä ja hahmojen luomista.

– Saatan kirjoittaa 16–18 tuntia päivässä, viikonloppuisin tosin vähemmän. Minulla on muistikirja aina saatavilla. Sen lisäksi teen muistiinpanoja lapuille, puhelimelle ja tietokoneelle. Ajattelen kirjoittamalla.

Kirjoittaminen lohkaisee niin paljon aikaa, että Auer lukee kirjoja enää harvakseltaan, alle kymmenen vuodessa. Vapaa-aikanaan hän haluaa tehdä jotain, joka on täydellistä vastapainoa kirjoittamiselle. Silloin kirjailija leipoo tai kokkaa.

Sen lisäksi, että Auer kirjoitti apurahavuoden aikana, hän teki yhteistyötä Espoon kirjastojen kanssa. Entressen ja Sellon kirjastoissa hän kävi kertomassa työskentelystään ja lisäksi hän oli yhtenä tuomarina Tapiolan kirjaston järjestämässä fantasia ja sci-fi aiheisessa novellikilpailussa.

Vuosi huipentui siihen, että Tapiolan kirjasto järjesti Ex libris -kilpailun ja Auer sai valita niistä mieluisimman käyttöönsä. Auer valitsi voittajaksi lapinlahtelaisen Tiia Sutisen työn.

Ex libriksessä ovat Nonna ja Lohikäärme Auerin mielestä Tiia Sutinen on onnistunut loistavasti tiivistämään Lumen ja jään maa -sarjan luoman mielikuvan kuvaksi.

Jaetulle toiselle sijalle sijoittuivat hämeenlinnalaisen Miranda Koskisen työ sekä summalaisen Minna Honkasen työ.

Voittaja sai kunniakirjan sekä palkkiona 1 000 euroa ja muut sijoittuneet kunniakirjan sekä taiteilijakynäpakkauksen. Kilpailua sponsoroivat Tauno Yli-Ruusin säätiö sekä Paperipalvelu Koskimo & Rännäli.