Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Veteraani Ilppo Rinne, 94, selvisi "verisestä lauantaista" Lutikkavaarassa 1944 – puolet pataljoonasta pois miesvahvuudesta

HISTORIA Arvi Paloheimon pataljoonan asevelitoiminnan historiasta on tulossa tutkielma.

Pääosin ratsuväkikoulutuksen saaneista nuorista asevelvollisista kootun Jääkäripataljoona 6:n perustamisesta on kulunut yli 74 vuotta. Tämän vuoden joukko-osastotapaamiseen Riihimäen Upseerikerholle oli ilmoittautunut neljä veteraania saattajineen.

Heistä kaksi pääsi paikalle, samat miehet kuin viime vuonnakin. Pataljoona on käynyt vähiin. Kutsuja lähti vielä noin yhdeksänkymmentä.

Kokoonkutsujan, Martti Paloheimon, mukaan päivän kunto ratkaisee veteraanien osallistumisen. Pataljoonan miesten keski-ikä on yli yhdeksänkymmentä vuotta.

Jääkäripataljoona 6:n aseveljien yhteisille kokoontumisille kylvettiin siemen jo 1947. Arvi Paloheimo (1921–2014) kutsui silloin entisen joukkueensa miehet koolle Helsinkiin.

Seuraavana vuonna oli tarkoitus koota tapaamiseen koko kolmannen jääkärikomppanian miehet.

Ajankohtana vuosi 1948 ei ollut otollinen, kun samaan aikaan neuvoteltiin ja solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välinen ystävyys- ja avunantosopimus. Asevelitapaamiseen ei ollut silloin juhlamieltä.

Komppania kokoontui vasta 1950. Joukon harventuessa tapaamiset jatkuivat myöhemmin pataljoonatasolla.

Sodassa toimittiin niin kuin meiltä vaadittiin."

Nykyinen kokoonkutsuja Martti Paloheimo on jatkanut isänsä aloittamaa perinnettä.

Hän kertoi avaussanoissaan, että Paloheimo Oy:n arkistossa on runsaasti materiaalia JP 6:n asevelitoiminnasta.

Se on tarkoitus saada jollekin historian opiskelijalle opinnäytetyöksi jo ensi vuonna.

Pataljoonan käymistä taisteluista on arkistoissa runsaasti tutkittua tietoa.

Espoolainen veteraani Ilppo Rinne, 94, soti Arvi Paloheimon tavoin joukkueenjohtajana, mutta toisessa komppaniassa.

Hänen mukaansa kovin taistelu käytiin Ilomantsin Lutikkavaarassa elokuun alussa 1944.

Veriseksi lauantaiksi kutsuttuna päivänä pataljoona teki rintamahyökkäyksen vihollisen vahvasti kenttälinnoitettuihin asemiin. Puolet pataljoonasta poistui kertaheitolla miesvahvuudesta kaatuneina ja haavoittuneina.

Maailman tilanne on jälleen kiristynyt.

– Nykyinen Suomen armeija pitää varustaa ja kouluttaa kunnolla, vaikka sotaan ei jouduttaisikaan. Valmius on säilytettävä, veteraani neuvoo.

Pyörätuolissa istuvan lammilaisen Mauno Sipilän, 93, mielestä pataljoona hoiti tehtävänsä hyvin.

– Sodassa toimittiin niin kuin meiltä vaadittiin. Vihollisen kanssa otettiin tosissaan yhteen.