Sunniva Drake teki kirjastoista maahanmuuttajien olohuoneita – "Vastustus ei minua hetkauta"

Espoon kirjastopalveluiden aluejohtaja Sunniva Drake uskaltaa sanoa ja toimia. Hän on tehnyt töitä sen eteen, että Espoossa kirjastot ovat avanneet ovensa maahanmuuttajille ja ne kantavat merkittävän vastuun kotouttamistyöstä.

Perhe teki Sunniva Drakesta sen, mitä hän on nyt. Draken oma tausta on monikulttuurinen ja värikäs.

Vastuun-ottaminen kuuluu suomalaisten naisten arvomaailmaan."

– Omia esimerkkejäni ovat olleet äiti ja isä, jotka olivat vahvoja ihmisiä. Sain kasvaa 8-henkisessä perheessä, Sunniva Drake perustelee.

Draken isä oli löytölapsi, jonka Sunniva Draken isoäiti kasvatti suomenruotsalaiseksi. Äiti tuli Saksasta Suomeen 20-vuotiaana vuonna 1949. Hän oli talouspakolainen. Sota varjosti molempien vanhempien nuoruutta.

Drake painottaa, että ihmiselle on aina hyötyä siitä, että hän saa elää monen kulttuurin äärellä. Hän pääsi näkemään rajailmiöitä. Hänen oma perheensä asui katolilaisena luterilaisessa ympäristössä ja hänen nuoruuden kotinsa oli Hämeenlinnassa vankila-alueella, koska isä työskenteli Hämeenlinnan restauraatiosta vastaavana arkeologina.

– Näen itseni hyvin tyypillisenä suomalaisena ja tunnistan itseni suomenruotsalaisena. Meillä kaikilla on vaikutteita idästä, lännestä ja etelästä, kunhan ensin vähän raaputetaan pintaa.

Perheen kokemukset tekivät Sunniva Drakesta feministin ja taistelijan, joka tekee työtä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Hän on nähnyt, miten valtaa käytetään ja osaa käyttää sitä itsekin.

– Taistelija minussa edustaa maskuliinista puolta ja välittäminen feminiinistä puolta.

Sunniva Drake on antanut äänen niille, jotka tekevät hiljaista työtä yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien eteen. Hän on ylpeä Suomen PENin myöntämästä tunnustuksesta ja katsoo sen olevan kiitos kaikille naisille, jotka tekevät vaieten työtä turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten hyväksi.

– Vastuunottaminen kuuluu suomalaisten naisten arvomaailmaan. Tämä ajattelutapa syntyi sota-aikana.

Minulla on missio ja rakastan haasteita."

Drake on hyvin hämmästynyt siitä, että turvapaikanhakijakriisissä ei ole löytynyt yhteiskunnallista vastuunkantajaa. Suomessa on viimeiset 20 vuotta puhuttu taloudesta, muttei arvoista.

– Vain arkkipiispa Kari Mäkinen on uskaltanut avata suunsa ja puhua arvoista. Muut vaikuttajat ovat pääsääntöisesti olleet hiljaa.

– Jotain on pahasti vialla, kun 80 prosenttia kansasta on sitä mieltä, että ilmapiiri on ahdistava. Vihapuhe jatkuu siihen asti, kunnes suuri ääni sanoo, että "tämä ei käy".

Draken mukaan jäljet ovat rujoja, jos hylkäämme turvapaikanhakijat. Menetämme inhimillisen arvokkuuden. Hän itse taistelee sen puolesta, että maahanmuuttoviraston tulkinnat turvapaikkahakemuksista eivät rikkoisi perustuslakia.

Etenkin Leppävaaran kirjasto on kulttuurien sulatusuuni. Kirjastoissa on järjestetty maahanmuuttajien ja kantaväestön välisiä keskustelutilaisuuksia. Kielikahviloissa tavalliset suomalaiset opettavat suomea maahanmuuttajille. Aivan kaikki eivät näe toimintaa positiivisena.

– Välillä tulee kirjallistakin palautetta, mutta vastustus ja ongelmat eivät minua hetkauta, Drake kuittaa.

– Minulla on missio ja rakastan haasteita. Selitän sekä henkilökunnalle että asiakkaille, miksi toimimme näin.

Drake näkee, että tärkein keino kotoutumisessa on suomen kieli ja kulttuuri. Emme voi olettaa, että tulijat tietävät, mikä on meidän tapamme toimia ja ajatella.

– Haluamme luoda maahanmuuttajalle kokemuksen siitä, että hän kuuluu johonkin ja että hän oppii ja pärjää.

Tärkeintä, mitä Suomi voi Sunniva Draken mielestä tarjota, on turvallisuuden tunne.

Suomen PEN on vuonna 1928 perustettu kirjailijoiden kansainvälinen sananvapausjärjestö. Se on osa yli 100 maassa toimivaa kansainvälistä PENiä. PEN pyrkii peruskirjansa mukaisesti puolustamaan ja edistämään kirjallisuutta ja taiteen- ja ilmaisunvapautta kaikkialla maailmassa.

Suomen PEN jakoi ensimmäisen sananvapauspalkintonsa vuonna 2012.