Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Taistelutoverit kesältä 1944 löivät taas kättä – "Kyllä tuntee sydämessään, että on tavannut ystäviä"

HISTORIA Nurmijärveläiset saivat harvinaisia vieraita, kun veteraanit tapasivat taistelutoverin Virosta.

–Tuntee kyllä oikein sydämessään, että tänään on tavannut ystäviä. Sellaisia ystäviä, jotka ovat olleet meitä auttamassa ja puolustamassa silloin, kun olemme olleet kovilla, totesi sotaveteraani Mauno Tenhovirta

Viime viikolla Nurmijärvelle saatiin harvinaisia vieraita Virosta, kun Suomen-poikien riveissä taistellut sotaveteraani Harri Kask saapui vierailemaan paikallisten veteraanien luo. Toisena vieraana oli Tarton Suomen-poikien yhdistyksen puheenjohtaja Raimond Viik, jonka isä osallistui myös aikanaan Suomen puolustamiseen.

Korkeassa iässä olevalle veteraanijoukolle tämäntapaiset kohtaamiset käyvät yhä harvinaisemmiksi, joten vieraat otettiin vastaan sitäkin lämpimämmin. Kuulumisten vaihtamisen ja sota-aikojen muistelun lisäksi virolaiset vieraat kävivät tutustumassa sankarihautoihin, veteraanipuistoon, sekä sotainvalidien majaan Sääksjärven rannalla.

Suomen puolustamiseen osallistui jatkosodan aikana yli kolmetuhatta virolaista vapaaehtoista, yhtenä heistä korpraali Harri Kask. Sodan aikana hän palveli Kannaksella, ja sittemmin ilmavoimien viestikoulun käytyään erilaisissa ilmavoimien asemissa.

Sodan jälkeen Kask on vieraillut Suomessa useaan otteeseen.

–Suomi on aina ollut hyvä virolaisille. Kun tänne tulee, tulee kuin ystävien luo, Kask tuumi.

Hän kertoi Suomen puolustamisen olleen monelle virolaiselle kunnia-asia, sillä suomalaiset tukijoukot auttoivat puolestaan Viroa vuoden 1919 vapaussodassa.

Pohjan Poikien ja muiden vapaaehtoisten palvelusta ei unohdettu, vaan jatkosodan aikaan moni virolainen liittyi Suomen puolustukseen – vieläpä salaa, oman maansa silloisia saksalaismiehittäjiä uhmaten.

Tenhovirta muisteli, että virolaisten tuki sodassa tuntui sitäkin tärkeämmältä, sillä muualta maailmasta ei apua tuolloin juuri saatu. Ratkaisevissa taisteluissa kaikkia liikeneviä joukkoja tarvittiin.

–Suomen kohtalo oli välillä niin hilkulla, että en tiedä kuinka olisi käynyt ilman vapaaehtoisten apua, Tenhovirta totesi.

Kannaksella taistellut toinen veteraani Eino Uusikari muistaa myös hyvin tukijoukkojen arvon.

Suomen-poikien ohella muista suomensukuisista koostunut Heimopataljoona taisteli aivan rinta rinnan omien joukkojen kanssa.

–Silloin mietimme, että kuinka nämä pojat kestävät sen sotatantereen myllerryksen, mutta sitkeästi he sen vain kestivät. Näitä virolaisia taistelutovereita on ollut ilo tavata, Uusikari kiitteli.