Inhokkimaljakot muuttuivat rakkaiksi – Nyt Leea Kupias kerää Kauklahden lasia

KULTTUURI Leea Kupias ihastui Kauklahden lasiin muutama vuosi sitten. Nyt hänellä on yli sadan esineen kokoelma.

"Kyllä nuo ovat maailman rumimmat vaasit, saisivat jo mennä rikki." Espoolainen Leea Kupias kertoo hiukan häpeillen ajatelleensa noin äitinsä omistamista Kauklahden lasitehtaan valmistamista maljakoista.

Nyt hän näkee tehtaan tuotannon aivan toisin silmin. Maljakot ja kulhot henkivät ihanaa nostalgiaa.

Leea Kupiaksella on yli sadan lasiesineen kokoelma, mutta yksikään niistä ei ole peräisin hänen lapsuudenkodistaan.

– Muuttojen yhteydessä tavaraa heitettiin roskiin ja osan äiti myi kirpputorilla, Lea Kupias kertoo.

Kodin vitriineissä ja hyllyillä olevat Kauklahden lasin maljakot ja kulhot Kupias on hankkinut Huuto.netistä ja kirpputoreilta.

– Olin etsimässä Huuto.netistä jotain ihan muuta, kun silmiini osui Kauklahden lasin pieni vaasi. Ajattelin heti, että tuon haluan. Maksoin vaasista noin kymmenen euroa.

Pian Kupias hankki toisen Kauklahden lasitehtaan valmistaman esineen, ruskean vadin, kun hän törmäsi äitinsä lapsuudenystävään, jolla oli kirpputoripöytä Ulappatorin edessä.

Käyttö ja ajan patina saavat näkyä."

Vuosien varrella Leea Kupias on hankkinut määrätietoisesti tietoja Kauklahden lasin tuotannosta ja sen ominaispiirteistä.

– Yksi keino erottaa Kauklahden lasi muista on se, että kuviot on maalattu ohuella mattavärillä.

Tiedon karttuessa Kupias on tullut siihen tulokseen, että ensimmäinen hankinta ei sittenkään ole Kauklahden lasia.

– Aion silti pitää maljakon, koska siitähän kaikki alkoi, hän naurahtaa.

– Valitettavasti tuoteluetteloa ei ole olemassa. Olen monta kertaa yllättynyt siitä, että "ai, Kauklahdessa on tehty tuollaisiakin.

Leea Kupias sanoo tulleensa Kauklahden lasin keräilijäksi vahingossa. Ensin hän alkoi vilkuilla Huuto.netin sivuja entistä useammin, sitten hän alkoi katsella kotikaupungin kirpputoreja sillä silmällä, näkyykö siellä lapsuudesta tuttuja esineitä.

– Ensin hankin vain maljakoita, mutta sittemmin olen ostanut muutakin.

– Minua ei haittaa, jos esine on hieman kulunut. Käyttö ja ajan patina saavat näkyä.

Nyt aviomies Jari Kupiaskin on innostunut kirpputorien kiertelystä, joten siitä on tullut olennainen osa lauantaipäivien ohjelmaa. Toisinaan he lähtevät vähän pidemmälle, vaikkapa Karjaalle tai Saloon. Aina kun he menevät uudelle paikkakunnalle, kirpputorin tarjontaa pitää luonnollisesti katsastaa.

Espoon kaupunginmuseon Kamun Lasin aika -näyttelystä Kupias on saanut paljon lisätietoa.

– Hämmästyin, miten paljon siellä oli esineitä, joiden en tiennyt olevan Kauklahden tuotantoa. Näyttelyssä oli myös samanlaisia joulukuusenkoristeita kuin lapsuudenkodissani oli ja niiden näkeminen alkoi ihan itkettää. Näyttely on hieno ja aion mennä katsomaan sen vielä uudestaan.

Kauklahden lasi on hiljalleen alkanut kiinnostaa keräilijöitä ja hinnatkin ovat alkaneet nousta.

– En hanki Kauklahden lasia sijoitusmielessä, vaan siksi, että näissä on nostalgiaa ja keräily on kivaa.

Keräilyharrastuksensa innoittamana Leea Kupias liittyi myös Suomen lasimuseon ystäviin. Hän odottaa myös sitä kautta saavansa uutta tietoa Kauklahden lasitehtaan tuotannosta.

Lasin aika

Lasin aika näyttely Kamussa Näyttelykeskus Weegeellä jatkuu 3.9.2017 asti.

Kauklahden lasitehdas toimi vuosina 1923–1952.

Näyttely kertoo lasitehtaan historiasta, tuotannosta, työntekijöistä ja heidän arjestaan.

Tuotantoon kuului mm. juomalaseja, lautasia, kermakoita ja sokerikoita. Taidelasiin kuuluivat sekä maalatut että hiotut ja kaiverretut esineet.

Näyttelyssä on myös lasinsulatusuunin rekonstruktio ja paljon erilaisia työkaluja.

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut