Koulut: Nupurilaisperheessä seurataan koronatilannetta jännittyneenä.
– Lähtökohtaisesti lapset menevät kouluun, mutta lopullinen päätös tehdään ensi viikolla, sanoo Rosa Puhakainen-Mattila, Sainin ja Aaten äiti.
Perheessä jännitetään lukuvuoden alkua viruksen varjossa, sillä perheen pienin, kymmenkuinen Iine kuuluu koronan riskiryhmään. Synnynnäisen keuhkoahtauman vuoksi hän tarvitsee happilaitetta nukkuessaan.
Koulujen on määrä alkaa Espoossa lähiopetuksella torstaina 13. elokuuta.
Uusina aineina kuutoselle menevällä Aatella on alkamassa ruotsi ja neloselle menevällä Sainilla saksa.
Puhakainen-Mattilaa mietityttää, miten lähiopetus saadaan järjestettyä turvallisesti niin, ettei virus pääse leviämään.
– Karhusuon koulussa toteutetaan yhteisopettajuutta. Aaten luokalla on noin 50 oppilasta, ja Sainin luokalla on sama. Malli on huippu, mutta korona-aikaan mietityttää miten etäisyyttä on mahdollista toteuttaa, Puhakainen-Mattila miettii.
Lopullinen päätös tehdään ensi viikolla.
Saini ja Aate ovat olleet viimeksi fyysisesti paikalla koulussa maaliskuussa ennen koronaepidemiaa.
Lapsia ei uskallettu päästää lähiopetukseen toukokuussa, vaan etäopetus jatkui perheessä lukuvuoden loppuun.
Keväällä lähiopetuksen jälleen käynnistyessä vanhemmat joutuivat selvittämään lastensa oikeutta etäopetukseen.
Aluksi perheelle tarjottiin vain kotiopetusmahdollisuutta, jolloin vanhemmat olisivat vastanneet itse opetuksesta.
Riskiryhmäperheen toiveissa ovat selkeät ohjeistukset, pienet opetusryhmät ja mahdollisimman vähäiset kontaktimäärät.
– Kun tietää Espoon koulujen tilat, ei neliöitä per lapsi ole hirveästi. Se mietityttää, miten saavat opetuksen järjestettyä turvallisesti, Puhakainen-Mattila sanoo.
– En tiedä, miten pienemmät ryhmät onnistuisivat. Voisiko puolet olla etäopetuksessa ja puolet koulussa fyysisesti?
Kevään etäopiskelusta jäi perheessä hyvät kokemukset, eikä ajatus siihen paluusta tunnu ylivoimaiselta.
– Eiköhän siitä uudelleenkin selviäisi, vaikka työllistävää se on kaikille osapuolille.
Puhakainen-Mattila ei ole palaamassa syksyllä työelämään, vaan jää hoitamaan kuopustaan kotiin. Kotiin jää todennäköisesti myös perheen 5-vuotias Eina.
– Suunnitelmat muuttuivat pienimmän sairauden vuoksi, ja omaa työhön paluuta on pohdittava Iinen terveys huomioiden. Korona asettaa lisäksi omat rajoituksensa ja terveys edellä meidän on mentävä.
Keväältä huomattiin kuitenkin se, että vanhempien apua tarvitaan mahdollisessa etäopetustilanteessakin.
– Pidimme etäopetuksen aikana tiukasti kiinni koulun aikataulusta. Ajattelin, että muuten menee häröilyksi. Reaaliaineiden opiskelu sujui hyvin, mutta muuten sovelsimme. Taito- ja taideaineet jäivät vähemmälle, teimme mitä pystyimme, Puhakainen-Mattila kertoo.
Lapset tykkäsivät etäopetuksesta, mutta kaipasivat koulukavereita ja sosiaalisia suhteita.
– Viimeisen kahden viikon aikana tuli kyllä tehtäviä, mutta lapset kokivat välillä, että jäivät yksin, Puhakainen-Mattila muistelee toukokuun loppua.
Perheessä seurataan tautitilannetta tiiviisti, ja toivotaan kaikkien toimivan vastuullisesti, pesevän käsiään ja pitävän turvaväliä myös syksyn tullen.
– Koronasta ja koulunkäynnin turvallisuudesta tilanteen mahdollisesti pahetessa täytyy puhua myös Iinen lääkärien kanssa. Kesän alussa keuhkolääkäri kyllä sanoi, että koittakaahan kesällä elääkin. Silloin tartuntatilanne oli tosin toinen kuin nyt.
Tietoa siitä, miten koronan pienet riskiryhmäläiset taudin kestäisivät ei ole.
– Jos meillä ei olisi hänen terveyshaastettaan, ei tilanteesta olisi niin paljon huolta. Olemme joutuneet elämään eristyksissä jo ennen koronaa ja koronan aikaan vielä tiukemmin.