Musiikki on avain lapsen sieluun, sanoo Tapiolan kuoroa pitkään luotsannut Kari Ala-Pöllänen

Musiikki: Tapiolan kuoroa pitkään luotsanneen Kari Ala-Pölläsen mielestä kuoronjohtajalla on tärkeä rooli ja suuri vastuu.

Kari Ala-Pöllänen viettää kesää mökillään Muuratjärven rannalla Tikkalassa. Syntymäpäivänään hän poikkesi Espoossa, jossa Tapiolan kuoro esiintyi entiselle johtajalleen. Risto Aalto

Sanni Laine

Musiikki on avain lapsen sieluun, sanoo Kari Ala-Pöllänen.

Yli neljä vuosikymmentä lapsi- ja nuorisokuoroja johtaneen Ala-Pölläsen mielestä musiikilla on myös tärkeä välinearvo. Sen avulla saa paljon paremmin ja syvemmän yhteyden ihmisiin. Niin lapsiin kuin aikuisiin.

Hänet tunnetaan kahden kansainvälisestikin menestyneen lapsi- ja nuorisokuoron entisenä johtajana. Ala-Pöllänen oli järjestyksessä toinen jyväskyläläisen Vox Aurea -kuoron johtaja, jonka jälkeen hän siirtyi Espooseen Tapiolan kuoron johtajaksi. Sieltä hän eläköityi vuonna 2008.

Koko uransa kasvatustyössä lasten ja nuorten parissa luokanopettajana, musiikkipedagogina ja kuoronjohtajana toiminut Ala-Pöllänen vierastaa sanaa kasvatus.

– Kukkia kasvatetaan, lapsia autetaan kasvamaan itsenäisiksi, hän sanoo.

Vaikka takana on aikuiskuorojenkin johtoa, hän pitää itseään erityisesti lapsi- ja nuorisokuorojen johtajana.

Lapset ovat eläytyessään aseistariisuvia.

– Kuorossa lapsi voi kasvaa ekaluokkalaisesta ylioppilaaksi. Sinä aikana hän kehittyy monin tavoin luoden oman maailmankuvansa. Tässä prosessissa kuoronjohtajalla voi olla parhaimmillaan tärkeä rooli, mutta myös vastuu on valtava.

Hän pitää kuoron kasvatuksellista merkitystä lapsille ja nuorille tärkeämpänä kuin sen musiikillista antia. Kuoro on lapselle hyvä paikka kasvaa.

Ala-Pölläsen mielestä aikuisilla on velvollisuus vaikuttaa lapsiin myönteisesti.

– On ällistyttävää, kuinka paljon lapset ja nuoret oppivat, omaksuvat ja ottavat aikuisista mallia.

Hän näkee kuoron johtajansa peilinä. Mitä nuorempia kuorolaiset ovat, sitä tarkemman kuvan he heijastavat. Vaikka kuoronjohtaja on yleisöön selin, hänestä voi päätellä valtavasti sen perusteella miten kuoro ja esiintyy, jos osaa katsoa.

– On johtajia, jotka haluavat kuoroltaan sotilaallista kuria. Minusta on parempi antaa vapautta ja vastuuta. Kun laulajat tietävät, mitä pitää tehdä, he saavat toteuttaa sen haluamallaan tavalla.

Ala-Pölläsen mielestä perfektionismi on musiikin väärinkäyttöä. Liian kova kuri tappaa elävyyden, jolloin teknisesti taitavankin kuoron esitys jättää kuulijan kylmäksi.

– Lapset ovat eläytyessään aseistariisuvia. Aikuiset eivät heittäydy samalla tavalla.

Luodakseen laulajiin luontevan ja rennon suhteen myös johtajan on kyettävä eläytymään ja heittäytymään. Se rikkoo jään. Siksi Ala-Pöllänen saattoi välillä tehdä tahallaan virheitä ja antoi lasten korjata itseään.

– Kukaan ei ole erehtymätön. Aikuisuuskin on jatkuvaa kasvamista, eikä ihminen ole koskaan valmis, vaikka olisi miten hyvin koulutettu, hän muistuttaa.

Kuoronjohtajana yksi Ala-Pölläsen peruslähtökohta oli, kuten hän itse ilmaisee, ”tehdä itsensä tarpeettomaksi” ja saada kuoro toimimaan itsenäisesti. Ensimmäiset kokeilut alkoivat jo Jyväskylässä Vox Aurean vuosina. Silloin hän esimerkiksi luopui äänenannosta ja antoi ääniraudan kuorolaisille.

Tapiolan kuorossa hän kehitti yhteistoiminnallisuutta yhä pidemmälle. Tehtävien pallottelu ja vastuunanto laulajille johti siihen, että lopulta kuoro saattoi mennä estradille ilman johtajaa ja aloittaa konsertin omin päin.

– Yleisön päät pyörivät, kun he etsivät kuoronjohtajaa. Minä tulin lavalle vasta muutaman kappaleen jälkeen, Ala-Pöllänen muistelee.

Lahjakkaat nuoret haluavat vastuuta ja pystyvät mihin vain, jos heihin vain uskoo. Ala-Pöllänen uskoi, ja sen ansiosta kuoro konsertoi jopa kokonaan ilman johtajaansa. Jos kuoro on peili, Ala-Pölläsen peilistä heijastui vastuun tuoma itseluottamus, ylpeys ja ilo.

– Pyrin siihen, että johtamani kuorot nauttivat esiintymisestä, ja se näkyy heistä.

80-vuotias

Kari Ala-Pöllänen

Syntynyt 25.8.1940 evakkomatkalla Mikkelissä.

Peruskoulunopettaja, musiikkipedagogi, kuoronjohtaja ja muusikko.

Asuu Tapiolassa.

Perheeseen kuuluvat vaimo, kolme lasta ja lapsenlapsi.

Kuoroja: Vox Aurea -kuoro (1978–1994), Tapiolan kuoro (1994–2008), Mieskuoro Sirkat (1986–1994), Suomi 75 -nuorisokuoro (1992) ja Guatemalan kansallinen lapsi- ja nuorisokuoro (2000 alkaen).

Luottamustehtäviä: toimi Keski-Suomessa musiikin läänikouluttajana vuosina 1977-81 sekä lukuisissa muissa luottamustehtävissä. Toimii IFCM:n Songbridge -tapahtuman taiteellisen komitean puheenjohtajana.

Tunnustuksia: Muun muassa läänin taidepalkinto (1984), Suomen Kuoronjohtajayhdistyksen Vuoden kuoronjohtaja -palkinto (1995) ja Pro Finlandia -mitali (2009).

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut