Espoolaisen historiaharrastaja Pekka Vaaran teos Vienan Karjalasta sai jatkoa – "Olen pyrkinyt syventämään karjalaisten omaa näkökulmaa"

Pekka Vaara on hankkinut Vienan Karjalaan liittyvää kirjallisuutta muun muassa antikvariaateista. Anneli Tuominen-Halomo

Anneli Tuominen-Halomo

Sata vuotta sitten itärajan takana elettiin sekavaa aikaa. Maailmanpolitiikan laineet löivät vahvoina myös Vienan Karjalassa. Itä-Karjalan kohtalo ratkaistiin 100 vuotta sitten Tarton rauhassa.

Espoolainen Pekka Vaara valottaa tuoreessa kirjassaan Viena 1919–1922 – Kun neuvostovalta tuli Karjalaan aikaa ennen ja jälkeen Tarton rauhan. Se on jatkoa vuonna 2018 ilmestyneelle Viena 1918 -kirjalle.

– Hyvää pohja-aineistoa kertyi jo ensimmäistä kirjaa kirjoittaessani, kun luin ja tutkin paljon myös yleistä historiaa. Olen pyrkinyt syventämään karjalaisten omaa näkökulmaa – mitä he itse ajattelivat tapahtumista, Pekka Vaara sanoo.

Kirjan kirjoittaminen on Vaaran mukaan raakaa työtä eli lukemista ja kirjoittamista. Hänen tuore kirjansa perustuu kymmeniin lähdeteoksiin ja arkistolähteisiin, joiden pohjalta hän on muodostanut käsityksensä tapahtumista.

– Yhtä kirjan sivua varten pitää lukea sata sivua aineistoa.

Viena-aiheista historiaa on Vaaran kirjahyllyssä muutaman sadan kirjan verran.

Karjalaisilla ei ollut yhtenäistä näkemystä Karjalan asemasta.

– Minulla on Petroskoissa avustajia, jotka penkoivat arkistoja puolestani. Tilasin heidän kauttaan kopioita. Karjalan kansallisarkistossa Petroskoissa on palvelualtista väkeä. Käytin myös suomalaisia arkistoja ja myös niissä on hyvä palvelu.

Esimerkiksi ulkoministeriön arkistosta löytyi Suomen hallituksen edustajan Santeri Haapasen raportteja. Hän joutui kirjoittamaan ne Vienassa käsin, koska ei saanut ministeriöltä anomaansa kirjoituskonetta mukaan.

Vaaran mukaan karjalaisilla ei ollut yhtenäistä näkemystä Karjalan asemasta.

"Karjalaisten linjaa voi sata vuotta myöhemmin arvioiden pitää kovin ailahtelevana; kesällä 1917 oli Uhtualla hyväksytty autonomiaohjelma Venäjän yhteydessä, tammikuussa 1918 oli päätetty tavoitella itsenäisyyttä, maaliskuussa päätettiin liittyä Suomeen, kesällä 1918 oltiin Uhtualla jo kallistumassa länsivaltojen yhteyteen ja helmikuussa 1919 Vienan Kemissä julistauduttiin jälleen itsenäiseksi", Vaara kirjoittaa (s.28).

– Osalla, esimerkiksi laukkukauppiailla, oli vahvat siteet Suomeen ja heillä oli vankka käsitys siitä, että Karjala pitää liittää Suomeen.

– Näkemyserojen vuoksi karjalaiset surmasivat toisiaan suomalaisten tekemien heimosotaretkien jälkiselvittelyissä.

– Suur-Suomi ja heimosotahistoria ei pidä paikkaansa, koska se on kirjoitettu kansallisromanttisesta näkökulmasta. Liikkeellä oli aidosti idealisteja, jotka menivät vapauttamaan Karjalaa ryssän vallasta ja sittemmin bolsevikkien vallasta, mutta eivät ymmärtäneet karjalaisten ajattelua, Vaara sanoo.

Elämä Vienassa oli myös taistelua jokapäiväisestä leivästä.

– Määräävä tekijä poliittisen ja valtiollisen näkemyksen muodostamisessa oli se, mistä sai leipää ja vaatteet. Niitä oli totuttu hankkimaan Vienanmeren rannikon kauppapaikoilta.

– Vienan kylät eivät olleet normaalioloissakaan leipäviljan osalta omavaraisia. Varakkaissakin taloissa tehtiin joka syksy pettua jauhojen jatkeeksi.

Keväällä 1920 alkoivat Suomen ja Venäjän rauhanneuvottelut Tartossa. Samaan aikaan neuvostohallitus perusti Petroskoissa suomalaisten punaisten johtaman Karjalan työkansan kommuunin.

Nälkä, sorto ja pakkoverot nostivat karjalaiset vielä kerran bolsevikkivaltaa vastaan talvella 1921–1922. Suomesta luvattua apua ei saatu riittävästi, ja kapina lannistui nopeasti puna-armeijan vyöryessä Vienan kyliin. Rajan yli Suomeen tuli ennennäkemätön pakolaisaalto, kun 13 000 karjalaista jätti kotiseutunsa.

Kerätessään aineistoa kirjojaan varten Pekka Vaara on käynyt useita kertoja sukunsa juurilla ja eri puolilla Vienan Karjalaa ja Aunusta.

– Hyvä tuttuni Santeri Lesonen asuu edelleen Venehjärven kylässä. Hänen sukunsa on asunut Vienan Karjalassa 500 vuotta ja Lesosen mukaan aina vihollinen on tullut Karjalaan lännestä, kun "ruotsit" ovat hyökänneet.

– Tällaisia vuosisataisia ennakkoasenteita ei helposti muuteta, Vaara huomauttaa.

Nykyään Vienan Karjalassa näyttää Vaaran mukaan siltä kuin menisi 1950-luvun Pohjanmaalle. Elämä on vaatimatonta.

– 2000-luvulla systeemi on toiminut eli palkat ja eläkkeet on maksettu ajallaan.

– Töitä on julkisella sektorilla terveydenhuollossa ja kouluissa. Yksityisyrittäjiä on jonkin verran, ja heitä työllistää matkailu. Aktiiviset nuoret lähtevät maaseudulta Petroskoihin, Pietariin tai Suomeen.

Kesä on Pekka Vaaralta kulunut akkuja ladatessa. Viena 1918 -kirjan jälkeen hän kierteli paljon esittelemässä teosta, mutta nyt koronatilanne on hiljentänyt pyynnöt.

– Aion jatkaa Vienan Karjalan historian harrastamista. Stalinin vainoista on kirjoitettu paljon, mutta neuvostoajan alkua on tutkittu vähän. Olisi kiinnostavaa selvittää, millaista arkielämä oli kylissä vuosina 1920–1935.

Kuka?

Pekka Vaara

Pekka Vaaran kirjoittama Viena 1919–1922 – Kun neuvostovalta tuli Karjalaan (Docendo) ilmestyi elokuussa.

Kirjassa on 400 sivua. Tekstin lisäksi kirja sisältää karttoja ja vanhoja valokuvia.

Kirjan lopussa on listaus lähdeaineiston luovuttajista ja keskustelukumppaneista sekä kirjallisuusluettelo.

Hakemistossa on henkilöiden lisäksi Vienan, Aunuksen ja niiden lähiseutujen paikkakuntia.

Viena 1918 (Docendo) ilmestyi vuonna 2018.

Pekka Vaaralla on myös suvussa elänyttä historiatietoa, koska hänen sukujuurensa ovat Uhtualla Vienan Karjalassa.

Vaaran isoisä oli Andronovin laukkukauppiassukua.

Nivalassa syntynyt Pekka Vaara on asunut vuosikymmeniä Tapiolassa.

Kommentoi

Mainos: Helsingin Uutiset

Pääkaupungin keskusta on edelleen the place to be – katso tästä ytimen tarjonta

| Päivitetty

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut