Näyttely Helmiriitan mökissä – taiteilijan luomisvoima säilyi loppuun asti

Espoolainen taidemaalari, graafikko ja exlibris-taiteilija Helmiriitta Honkanen (1920–2018) säilytti luomisvoimansa pitkän elämänsä loppuun asti. Hänen viimeinen teoksensa syntyi hoivakodissa vähän ennen kuolemaa.

Helmiriitta Honkasen poika Risto Honkanen ja pojantytär Helena Honkanen Vartiainen ovat käyneet läpi taiteilijan laajan tuotannon. He ovat koonneet siitä näyttelyn Helmiriitan kotimökkiin Nöykkiöön sen kunniaksi, että taiteilijan syntymästä tuli 8. lokakuuta kuluneeksi 100 vuotta.

– Helmiriitta oli jo hoivakodissa, kun hän sanoi minulle: Kuule Risto, minusta tuntuu, että olen vasta nyt oppinut käyttämään värejä. Silloin ajattelin, että tällaisen elämänasenteen minäkin haluaisin säilyttää.

– Helmiriitta oli pariin otteeseen hoidettavana myös Jorvin uudella puolella. Sinnekin hän halusi värejä ja hän sai maalata huoneessaan. Siellä hän maalasi muun muassa ystävän tuoman kukkakimpun ja ikkunasta avautuvan maiseman, Helena Honkanen Vartiainen kertoo.

Taiteellisuus periytyi Helmiriitta Honkaselle Setälän ja Krohnin kulttuurisuvuista. Hänen isovanhempansa olivat kirjailija Helmi Krohn ja kielentutkija ja poliitikko E. N. Setälä. Vanhemmat olivat arkkitehti Salme Setälä ja taloustoimittaja Frithiof Cornér.

Helmiriitta Honkanen valmistui graafikoksi, ja hän työskenteli Elannon mainospiirtäjänä 1961–1978. Jouduttuaan ennenaikaiselle eläkkeelle 58-vuotiaana hän alkoi toimia vapaana taiteilijana. Taiteellisen työskentelyn ohessa hän alkoi opiskella lisää ja hän valmistui 60-vuotiaana taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta.

Hän alkoi maalata sitä, mitä näkyy ikkunasta.

Honkaset hankkivat 1950-luvulla kesämökin Nöykkiöstä. Leskeksi jäätyään Helmiriitta muutti pysyvästi mökkiin.

– Me rakensimme talon naapuriin vuonna 2000, mutta Helmiriitta halusi asua mökissään. Hän rakasti ikkunoista sinne tulevaaa valoa, Risto Honkanen kertoo.

– Hänen työhuoneensa oli toisessa naapuritalossa. Yllätyimme, että sielläkin oli paljon valmiita töitä.

Erilaiset kaudet erottuvat Helmiriitta Honkasen taiteessa. Teoksissa näkyy muun muassa Mark Rothkon ja David Hockneyn vaikutus.

– Helmiriitan taiteessa näkyy selvästi elämäntilanteen ja iän tuomat muutokset. Kun hän ei enää jaksanut kuljettaa painavia maalausvälineitä ulos, hän alkoi maalata sitä, mitä näkyy ikkunasta, Helena Honkanen Vartiainen sanoo.

Yksi tällainen maalaus on nyt ripustettu keittiön ikkunan pieleen. Se on maalattu yhtenä keväänä punaisten tulppaanien kukkiessa puutarhassa.

Helenalla oli tapana käydä Helmiriitan luona kerran viikossa. Silloin valokuvattiin uudet työt ja käytiin vähän läpi vanhoja.

– Helmiriitta käytti tietokonetta ja Facebookia, mutta minun tehtäväni oli ladata sinne valokuvat.

Elämän lanka -näyttelyssä on teoksia taiteilijan vuosikymmeniä jatkuneen uran varrelta, esimeriksi lapsiaiheisia akvarelleja, myös akvarelleja Nöykkiöstä, abstrakteja maalauksia, kukkaisloistoa, omakuvien sarja ja kasvosarja, joka on syntynyt lehdissä nähtyjen valokuvien innoittamana.

Myös Vääksyn maisemat olivat Helmiriitta Honkaselle tärkeä aihe. Hänen äitinsä rakennutti jo 1930-luvulla kesämajan Päijänteen rannalle Vääksyyn.

Taiteilija on lahjoittanyt merkittävän kokoelman grafiikkaansa ja maalauksiaan Vanhan Vääksyn Kehittämisyhdistykselle. Honkasen akvarelleja on muun muassa Ateneumin kokoelmissa.

Perhe puolestaan lahjoitti Suomalaiset Kirjallisuuden Seuralle taiteilijan muistelmia ja päiväkirjoja.