Psykoterapia: Espoolaisopiskelija teki kansalaisaloitteen koulutuksen maksuttomuudesta.
Psykoterapeuttien koulutus on yksi harvoista terveydenhuoltoalan koulutuksista, joka maksaa opiskelijalle kymmeniätuhansia euroja.
Viherlaaksossa asuva Tatja Jukuri on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija, joka on haaveillut psykoterapeutin opinnoista jo kymmenen vuotta.
– Kauhistuneena olen katsellut, kuinka hinnat vaan nousevat vuosi vuodelta, hän toteaa.
Jukuri ja neljä hänen opiskelukaveriaan tekivät syyskuun puolivälissä kansalaisaloitteen psykoterapiakoulutuksen muuttamisesta maksuttomaksi. Sillä on tällä hetkellä noin 33 200 allekirjoittajaa. Jukuri arvioi, että vaadittavat 50 000 allekirjoittajaa, jotta aloite etenee eduskunnan käsittelyyn, tulee täyteen hyvissä ajoin ennen maaliskuussa umpeutuvaa määräaikaa.
– Mielenterveydestä ei ole aina puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyään. Tuntui, että nyt oli oikea hetki kansalaisaloitteelle, Jukuri pohtii.
– Olemme levittäneet tietoa aloitteesta somessa, mutta emme ole järjestäneet suurempia kampanjoita. Siitä huolimatta allekirjoittajia on jo noin paljon. Se viestii siitä, että asia on tärkeä.
Koulutukseen pääsyn tulisi perustua ammatilliseen kyvykkyyteen ei varakkuuteen.
Psykoterapia on ollut viime aikoina paljon esillä Vastaamon tietomurron ja koronatilanteen mielenterveydelle aiheuttamien haasteiden vuoksi.
– Uskon, että Vastaamon tapauksella on se vaikutus, että tietoturvaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota, Jukuri sanoo.
Psykoterapiaan hakeutuu yhä useampi ja samalla terapeuteista on pulaa. Valviran rekisterissä psykoterapeutteja on noin 8 300.
– Suomessa joka neljäs psykoterapeutti on jo eläkeiässä, Jukuri huomauttaa.
Psykoterapeuttikoulutusta järjestetään yliopistoissa, joissa on psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Koulutus maksaa opiskelijalle noin 25 00–60 000 euroa. Hinta riippuu psykoterapiasuuntauksesta, sillä jokaisella koulutusohjelmalla on oma hintansa.
Maksuttomuudella edistettäisiin Jukurin mukaan yhdenvertaisuutta.
– Koulutukseen pääsyn tulisi perustua ammatilliseen kyvykkyyteen ei varakkuuteen.
Monelle alalle haluavalle hinta on este koulutukseen hakemiselle. Saattaa myös olla, että koulutusohjelma valitaan ensisijaisesti hinnan perusteella eikä sen mukaan mikä itsestä olisi kiinnostavin. Silloin vaarana on myös se, että psykoterapeuttien osaamisen kenttä kapenee, jos hakeudutaan vain edullisimpiin koulutuksiin.
– Olen kuullut sellaisestakin, että joskus hakijoita on ollut niin vähän, ettei minimiopiskelijamäärä ole täyttynyt, jolloin koko koulutusohjelmaa ei ole aloitettu, sanoo Jukuri.
Hänen mukaansa pula psykoterapeuteista on johtanut siihen, että matalan kynnyksen paikat ruuhkautuvat, koska peruspalveluissa on asiakkaita, jotka tarvitsisivat erityistukea. Heitä ei kuitenkaan pystytä ohjaamaan ajoissa tarvitsemansa terapeuttisen hoidon piiriin.
Kun psykoterapeuttikoulutus vuonna 2012 siirrettiin yliopistoihin, tavoitteena oli muun muassa koulutuksen laadun parempi valvonta. Samalla odotettiin, että koulutuksen kulut siirtyisivät yhteiskunnan maksettaviksi, mutta näin ei käynytkään.
Jukuri huomauttaa, että vaikka koulutuksen muuttaminen opiskelijalle maksuttomaksi lisäisi valtion kuluja, se toisi säästöjä sitä kautta, että mielenterveydellisistä syistä johtuvat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys vähenisivät.
Tatja Jukurin toiveena on tietysti, että koulutuksesta tulisi opiskelijalle maksutonta. Hän on kuitenkin päättänyt toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa, eli kouluttautua psykoterapeutiksi, vaikka joutuisi maksamaan sen omasta pussistaan.
– Aion maksaa, jos koulutusta ei saada maksuttomaksi.