Kaksi koulukoiraa ja Lola-lisko saivat seuraa: espoolaiskoululla vierailee perjantaisin kaksi ponia

Liina Teittinen, Adelaide Lövi, Izabella Kajander ovat ilosia, kun Poju vierailee Kaitaan koululla perjantaisin. Sirpa Repo
Sirpa Repo

Sirpa Repo

Ensin kuulostaa täysin mahdottomalta ajatus, että koulun alueelle tehtäisiin pieni aitaus poneille. Totta se on nyt Kaitaan koululla.

Rehtori Ritva Mickelsson on tyytyväinen, kun hänen ideansa sai heti tuulta alleen. Ajatus muuttui todeksi muutamassa kuukaudessa.

– Koulun oppilaita kävi ennen korona-aikaa julkisilla katsomassa ponejani. Kun korona mutkisti matkantekoa, päätimme tuoda ponit tänne, rehtori selvittää.

Tilapalvelut antoi luvan aitauksen tekoon, kunhan turvallisuus taataan ja alue siivotaan. Lannat siivotaan aitauksesta ja muualtakin, jossa ponit liikkuvat.

Rehtori tuo koululle poneistaan kaksi. Aava on vasta kuusi vuotias mutta Pojulla on ikää jo 28 vuotta. Ne soveltuvat työhönsä eläinavusteiseen toimintaan parhaiten.

– Ne kestävät hyvin isoa ihmismäärää, ovat uteliaita, hallittavissa, rauhallisia eivätkä vähästä pelästy. Minulle on tärkeää myös se, että ne menevät helposti traileriin, Mickelsson selvittää.

Poneja saa tulla katsomaan, mutta niitä ei saa syöttää.

Hänellä on vuosikymmenten kokemus sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Nyt hänellä on työn alla väitöskirja aiheesta.

– Teemme ponien kanssa muun muassa vuorovaikutusharjoituksia ja harjoituksia, joissa saamme oppilaat toimimaan yhdessä. Käytämme myös kehon kieltä. Hevonen kommunikoi meille esimerkiksi korvillaan ja hengityksellään.

Rehtori sanoo hevosen olevan ihmiselle peili. Kun ihminen jännittää, hän pidättää hengitystään. Hevonen toimii samalla tavalla.

– Kun hengität syvään, myös hevonen rauhoittuu.

Aava ja Poju ovat jatkossa koululla perjantaisin noin puolen päivän ajan. Aivan jokaisena perjantaina ne eivät kuitenkaan tule sinne "töihin". Niitä valvotaan aina silloin, kun ne tulevat koululle.

Mickelsson kertoo, että tuolloin niitä voivat tulla katsomaan muutkin kuin koulun oppilaat.

– Niitä saa rapsuttaa ja kuvata, mutta syöttäminen on kielletty, ponien omistaja muistuttaa.

Hän tietää, että monelle oppilaalle poni on ennestään täysin vieras eläin. Vaikka Aava ja Poju ovat hevosia pienempiä, ovat ne kuitenkin isoja eläimiä.

– Jos oppilasta kovasti pelottaa, ei hänen täydy liittyä heti mukaan. Ensin hän voi vaan seurata vierestä, rehtori korostaa.

Liina Teittinen ei ollut koskaan edes koskenut poniin tai hevoseen, kun ponit tulivat ensi kertaa koululle.

– Aluksi pelkäsin Pojua aika paljon. Enää en pelkää, vaikka se on iso eläin. Se on mukava ja lämmin. Sain harjata ja paijata sitä. Pojuun on helppo tutustua 9.-luokkalainen Teittinen kehuu.

Ponit ja hevoset ovat ennestään tuttuja Izabella Kajanderille. Hän on harrastanut ratsastusta viisi vuotta.

– Kiva kun poni tulivat tänne. Niitä pääsee välitunnilla silittelemään ja ottamaan valokuvia, 7.-luokkaa käyvä Kajander iloitsee.

Adelaide Lövi ei ole ratsastuksen harrastaja, mutta hän on päässyt hoitamaan hevosta. Hepat ovat hänelle siten tuttuja. Hevosjutut ovat tuttuja, koska monet hänen kavereistaan ovat ratsastaneet.

– Tunnen Pojun ennestään. Kun olin seiskalla, pääsin tutustumaan Pojuun, Lövi kertoo.

Rehtorilla oli viime perjantaina mukana myös Lyyti. Se on koulukoira jo kolmannessa polvessa.

Erika Edelman ja Vilma Lahtinen sanovat, että on kiva kun koulussa on erilaisia eläimiä. Koulussakin voi päästä lähelle eläimiä.

– Lyyti on ollut joidenkin tunneilla luokassa, mutta ei meillä. Vahinko. Koirat ovat söpöjä ja helposti lähestyttäviä. Jos on ollut vaikka kurjaa, ne piristävät, 9.-luokkalaiset tietävät.

Biologian luokassa asustaa Lola-lisko.

– Sen voi bilsantunnilla saada pulpetilleen. Silloin Lola saattaa kakata penaaliin. Liskot ovat kuitenkin kivoja, tytöt vakuuttavat.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut