15-vuotiaan koulupojan ryösti maaliskuussa 2018 juuri ne kaksi nuorta miestä, jotka espoolaispoika oli heti tapahtuneen jälkeen nimennyt.
Tapahtuma-aikaan 16- ja 19-vuotiaat miehet kiistivät syyllisyytensä vielä hovioikeudessakin. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus kuitenkin katsoivat, että uhri tunnisti syylliset riittävällä varmuudella eikä tuomittujen syyllisiksi väittämiä toisia tekijöitä ollut.
15-vuotias poika oli palaamassa koulusta kotiin, kun Mainingin koulun lähellä kaksi vastaan kävellyttä nuorta miestä alkoi vaatia häneltä hänen hallussaan ollutta 40:tä euroa. Kun uhri ei heti ojentanut rahoja, toinen poika oli käskenyt toista nostamaan takkinsa helmaa ja uhri oli nähnyt teleskooppipampun.
Rahat saatuaan ryöstäjät vannottivat uhriaan olemaan kertomatta tapahtuneesta kenellekään, tai hänet hakattaisiin.
Uhri soitti kuitenkin hätäkeskukseen heti kun pääsi kotiin ja hätäpuhelun aikana nimesi tekijät. Hän ei ollut tuntenut näitä etukäteen, mutta oli nähnyt nämä aiemmin ja kuullut näiden nimet koulussa. Kaksikko oli koulussa tunnettu vastaavista teoista. Uhri oli myös tapahtuneen jälkeen etsinyt kaksikon Instagramista ja vakuuttunut siitä, että oli tunnistanut ryöstäjät oikein.
16- ja 19-vuotiaat väittivät, että he eivät olleet ryöstäneet poikaa, vaan kaksi muuta samassa joukossa liikkunutta nuorta, jotka kuuluivat samaan etniseen ryhmään.
Oikeudet eivät kuitenkaan tähän uskoneet, sillä uhri ei ollut nähnyt isompaa joukkoa.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota eli rangaistuksekseen molemmat saivat ehdollista vankeutta, nuorempi sai kolme kuukautta ja vanhempi neljä. Lisäksi miesten on maksettava uhrille takaisin ryöstösaalis ja 800 euron korvaus henkisestä kärsimyksestä.
Hovioikeus asettui tuomittujen kannalle heidän poliisin toimintaa koskevassa valituksessaan.
Kumpaakin nuorta oli esitutkintavaiheessa kuulusteltu ilman avustajaa, vaikka toinen heistä oli vieläpä alaikäinen.
Hovioikeuden mukaan ei ollut yksiselitteistä, että epäillyt olisivat luopuneet oikeudestaan avustajan käyttöön. Jotta luopumista voitaisiin pitää yksiselitteisenä, siitä olisi hovioikeuden mukaan tullut tehdä nimenomainen merkintä kuulustelupöytäkirjoihin, eikä tällaista merkintää löytynyt.
Tästä syystä hovioikeus ei ottanut näyttönä huomioon sitä, mitä ryöstäjät olivat esitutkinnassa kertoneet.
