Leppävaarassa on sijainnut tuhansia vuosia sitten asuinpaikka, jota ei ole vielä löydetty – nyt poikkeuksellinen löytö urheilupuistossa saattaa johdattaa arkeologit oikeille jäljille

Arkeologiaa harrastava Jemina Rajamäki teki poikkeuksellisen löydön Leppävaaran urheilupuistossa. Minna Airamaa
Minna Airamaa

Minna Airamaa

Noin viisi tuhatta vuotta sitten Leppävaaran urheilupuistossa liikkui ihmisiä, jotka asuivat ainakin tilapäisesti suojaisassa paikassa lähellä kallion lakea. Joku heistä otti sopivan hetken tullen, ehkäpä päivän hylkeenpyynnin tai hirven metsästyksen päätyttyä käteensä kvartsikiven palasen ja ryhtyi toisen kiven avulla muotoilemaan siitä esinettä. Kun hän hakkasi kiveä toisella kivellä, maahan lenteli teräväreunaisia kvartsinsirpaleita.

Vuosituhannet vaihtuivat ja ympärille rakentui nykyinen kymmenien tuhansien asukkaiden keskus. Kallioisella alueella sijainnut asuinpaikka kvartsisirpaleineen eli iskoksineen sai kuitenkin olla rauhassa aina siihen saakka, kunnes muutama vuosi sitten hiihtolatua rakennettaessa maata paljastui kasvillisuuden alta.

Viime syksynä paikan ohi käveli arkeologiaa harrastava Jemina Rajamäki. Useille yleisökaivauksille osallistunut Rajamäki tiesi, mitä etsiä.

– Katselin kävellessäni, mikä voisi olla mahdollinen kivikautinen asuinpaikka: pohjoisen puolelta suojainen, etelään avoin kohta, joissa on vettä lähellä. Huomasin sopivan paikan, ryhdyin etsimään merkkejä ja aika nopeasti kiinnitin huomioni kvartsi-iskoksiin, joita löytyikin runsaasti, Rajamäki kertaa tapahtumia.

Jotta sattuma olisi vieläkin eriskummallisempi, Rajamäki kuunteli kävellessään avoimen yliopiston etäluentoa, joka käsitteli juurikin kiviaineistojen, kuten kvartsi-iskosten, analyysia ja tulkintaa.

– Ilmoitin heti asiasta arkeologille ja tarkistin myös kartoista merenpinnan korkeuden, joka täsmäsi löytöpaikkaan. Oletin, että paikka olisi ollut tiedossa, sillä lähistöllä on muitakin kivikauden asuinpaikkoja. Näin ei kuitenkaan ollut, Rajamäki kertoo.

Silmäilin maastoa miettien, mikä voisi olla kivikautinen asuinpaikka.

Viisi tuhatta vuotta sitten meri peitti ison osan urheilupuiston matalammalla sijaitsevista rinteistä ja laaksonpohjista. Paikka, josta Rajamäki löydöt teki, sijaitsi tuolloin salmen rannalla.

Kvartsinsirpaleet jälkeensä jättäneet ihmiset vaikuttavat viipyneen paikalla vain tilapäisesti. Heillä on arkeologi Jan Fastin mukaan täytynyt kuitenkin olla pysyvämpi tukikohta jossakin Leppävaaran alueella. Rajamäen tekemä löytö saattaa nyt johdattaa arkeologit tähän keskuspaikkaan, jota ei tähän mennessä ole löydetty.

– Jossakin sen aikaisen merenlahden pohjukassa on täytynyt olla isompi asuinpaikka, isompi keskus, jossa ihmiset ovat asuneet pysyvästi. Leppävaaran alueelta tiedetään useita löytöjä, mutta ne viittaavat tilapäisempiin asumuksiin. Jeminan löytö on merkittävä, sillä antaa viitteitä, mistä tätä keskusta kannattaa etsiä, selvittää Fast.

Lähimmät vastaavat keskukset tunnetaan Puolarmetsästä ja Malminkartanosta Helsingin puolelta. Niistä matka urheilupuiston muinaissalmelle on kuitenkin ollut niin pitkä, että Fast uskoo tukikohdan olleen lähempänä.

Leppävaaran keskuspaikassa on Fastin mukaan todennäköisesti asunut yhden suvun eri sukupolvien muodostama yhteisö. Kooltaan se on ollut huomattavasti pienempi kuin ajan lähin iso asuinkeskus Vantaan Jokiniemi, jossa on saattanut asua satojakin ihmisiä.

– On toki mahdollista, että Leppävaaran keskuspaikka on jäänyt rakentamisen alle. Urheilupuiston löytökin on ilmeisesti tuhoutunut hiihtoladun rakennustöiden vuoksi pahemmin kuin aluksi oletimme, Fast toteaa.

Fast kutsuu löytöä onnenkantamoiseksi myös siksi, että tietämättä löydöstä mitään Leppävaara-seura oli järjestämässä keväälle yleisökaivauksia alueelle. Nyt toukokuussa järjestettävä kaivaus voidaan toteuttaa paikassa, jota ei ole koskaan aiemmin tutkittu tai avattu.

Myös Rajamäki löysi arkeologian pariin yleisölle suunnattujen kaivausten kautta. Harrastuksen myötä koko ikänsä paljon luonnossa liikkunut Rajamäki on oppinut katsomaan ympäröivää maastoa uusin silmin.

Harrastus vei mukanaan niin, että viime syksynä Rajamäki aloitti arkeologian opinnot avoimessa yliopistossa. Tulevaisuudessa hän aikoo pyrkiä myös opiskelemaan arkeologiaa.

Ensi kesäksi hänellä on tiedossa jo useita kaivauksia, joista on yksi on aivan erityinen: oma löytö Leppävaaran urheilupuistossa.

Rajamäki kertoo, ettei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut esimerkiksi historiasta. Mikä sitten vetää vuodesta toiseen arkeologian ja kivikauden pariin?

– On sykähdyttävä tunne löytää ja pitää käsissään jotakin, esimerkiksi työkalua, jonka toinen ihminen on valmistanut tuhansia vuosia sitten, hän vastaa.

Monikon kevään kaivauksia voi seurata Facebookissa Archaeology in Espoo - The Monikko excavation -ryhmässä.

Arkeologia harrastuksena

Paikallisuus kiinnostaa

– Kiinnostus arkeologiaan harrastuksena näyttäisi kasvavan varsinkin somessa, jossa tietoa esimerkiksi löydöistä on helppo viestiä. Myös paikallisuus kiinnostaa: ihmiset haluavat kaivaa siellä missä asuvat, sanoo arkeologi Jan Fast, joka vetänyt 30 vuotta kaivauksia muun muassa Espoossa.

Ammattiarkeologien johtamille yleisökaivauksille voi osallistua voi kuka tahansa, jonka into ja terveys riittävät kaivamiseen. Kaivaukset ovat nykyään suosittuja ja monet täyttyvät hetkessä. Fast vetää esimerkiksi ensi kesänä 14 kaivausta eri puolilla maata.

– Tästä on tullut minulle oma juttuni, jota olen tehnyt lähes pelkästään vuodesta 2010. Miten saada jaettua arkeologista tietoa ja osallistumista kansalaisille. Tälle näyttäisi nyt olevan sosiaalinen tilaus, hän sanoo.

Kommentoi

Mainos: Estateguru Finland Oy

Kolme syytä harkita yrityslainan ottamista

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut