Teatterinjohtaja Erik Söderblom yrittää nähdä asioiden valoisat puolet, vaikka koronakriisi on kirpaissut kovaa Espoon kaupunginteatteriakin. Esityskalenteria on muokattu kerta toisensa jälkeen.
– Olen yrittänyt ajatella niin, että kriisi ei ole tässä niin kaamea kuin jossain muualla eikä niin kaamea kuin sota, joka kesti vuosia. Sodan lisäksi isovanhempiemme sukupolvi eli aikana, jolloin espanjantauti jylläsi. Siihen kuoli Suomessa noin 20 000 ihmistä.
Kurjuudesta huolimatta Espoon kaupunginteatteri on laitosteatterina ollut tuulensuojassa, mutta yksittäisten taiteilijoiden ja freelancerien tilanne on surkea. Monelta työt ovat loppuneet tyystin.
Teatterilaisia hämmentää se, että baarit ja punttisalit saavat olla auki, mutta teatterit eivät. Teatterialalta ei ole tiedossa isoja tartuntaryppäitä.
– Me emme ole kuulleet yhdestäkään ihmisestä, joka olisi sairastunut täällä, Söderblom huomauttaa.
– Jos myisimme täällä t-paitoja, saisimme ottaa sisään 20 ihmistä, mutta kun täällä on esitys, ihmisiä saa olla kymmenen.
Erik Söderblom muistuttaa, että kulttuuriala on elimellinen osa yhteiskuntaa.
– Jos se vaurioituu, vahingot ovat suuret, koska taiteen tehtävä on lievittää jännitteitä.
Espoon kaupunginteatterissa on jo tehty päätös digitaalisen ulottuvuuden vahvistamisesta.
Tämän hetken toiveena on, että kevään uutuusnäytelmän Aavesonaatin ensi-ilta voitaisiin järjestää 5. maaliskuuta. Suunnitelmissa on jatkaa kautta kesäkuussa, jos koronatilanne sallii. Aavesonaattia aiotaan esittää myös tallenteena.
Hullunviulu on täysin uudenlainen esitys. Hullunviulussa näyttelijä-muusikko Olavi Uusivirta keskustelee, kokeilee ja esiintyy valitsemiensa suomalaisten eturivin taiteilijoiden kanssa. Kaikki viisi tapaamista striimataan. Jos yleisöä voidaan ottaa saliin, esitykset ovat hybridejä.
Ensimmäisessä tapaamisessa 2. maaliskuuta vieraina ovat muusikko Timo Kämäräinen, taiteilija, teatteriohjaaja, pyöräilijä Jalmari Nummiluikki ja kirjailija, dramaturgi Aina Bergroth.
– Haemme myös kansainvälisiä esityksiä, jotka voidaan striimata. Todellista esitystä, jossa näyttelijät ja yleisö ovat samassa huoneessa, ei korvaa mikään. Hyvä striimi välittää kuitenkin sen, että tuolla tapahtuu jotain.
Söderblom näkee, että koronaohjeet muuttuvat liian usein. Tilanne on ollut suorastaan kafkamainen.
– Päättäjät eivät ymmärrä, että teatteri ei toimi viikon varoajalla eivätkä näyttelijät ole jossain varastossa odottamassa, että heidät otetaan esiin. Puoli vuotta on normaali jänne, mutta me olemme joustaneet ja joustaneet.
Erik Söderblom toivoo, että kulttuurikentän edustajat pääsisivät mukaan päätöksentekoon. Aikarajojen ja raja-arvojen pitäisi olla selkeästi määrittelemässä, mitä milloinkin tapahtuu.
– Rokottaminen kestänee vielä 3–4 kuukautta. Jos rokotteet antavat vahvan suojan, voimme toimia elokuusta eteenpäin. Kulttuuritilat laitettiin ensimmäiseksi kiinni, mutta toivottavasti emme ole viimeisiä, jotka avataan.