Gumbölessä asuva Matti Ruskokivi aloitti työmatkapyöräilyn noin vuosi sitten. Tänä vuonna miehen tahti on vain kiihtynyt. Mittariin on kodin ja Vantaan Petikon välillä kertynyt jo yli 1 300 kilometriä.
Viime vuonna hän taittoi työmatkoja pyörällä noin 3 000 kilometrin edestä. Kun hän aloitti, ei lumesta ja pakkasista ollut tietoakaan.
– Monet luulevat, ettei talvella voi pyöräillä. Kun minä aloitin työmatkapyöräilyn, en ajatellut, että minusta tulisi näin innokas pyöräilijä. Kesälajista tuli minulle talvilajikin, Ruskokivi kertaa.
– En osannut kuvitella, että innostun tästä näin paljon.
Hän muistelee, että suunnitelmissa oli pyöräillä hyvällä säällä. Miehen ajatukset kuitenkin muuttuivat. Satoi tai paistoi, sillä ei ollut merkitystä.
Ruskokivi aloitti matkanteon retkipyörällä. Syksyllä hän hommasi paremmaksi sanomansa pyörän. Se on hybridi, jossa on kapeammat renkaat. Pyörä löytyi poistolavalta.
En osannut kuvitella, että innostun tästä näin paljon.
– Sitä kasattaessa piti hommata vain ketjut, satula ja takavalo. Tässä on 24 vaihdetta, mutta en läheskään aina käytä niitä kaikkia.
Ennen YTM-Industrialin henkilöstöravintolan keittiöpäällikön matka taittui vartissa autolla. Auton myynyt mies polkee nyt noin 15 kilometrin matkan 34–45 minuuttiin. Talviaikaan menee yleensä kolme varttia. Joskus aikaa kuluu jopa tunti, jos reittiä ei ole aurattu.
Julkisilla Ruskokiven työmatkaan kuluisi puolitoista tuntia suuntaansa.
Tähän aikaan vuodesta Ruskokiven reitti kulkee Kehä III:n laitaa. Siinä on hyvä pyörätie. Se on lyhin reitti, mutta meluisa ja tylsä. Se on kuitenkin paremmin aurattu kuin kivempi Järvenperän kautta kulkeva reitti.
– Espoon puolella auraukset on hoidettu kevyen liikenteen väylillä paremmin kuin Vantaalla. Kyllä kaupunkien rajan huomaa, pyöräilijä arvioi.
Tämän talven lumisateissa ja kovilla pakkasilla Ruskokivi on saanut kuulla olevansa melkoinen sissi.
– Nastarenkaat ja oikeat varusteet eli kerrospukeutuminen. Alle teknistä, sitten merinovillaa ja päällimmäiseksi tuulenpitävää. Pipon alle kypärämyssy ja lämpimät hanskat, koska kädet jäätyvät pyöräillessä paljon helpommin kuin juostessa.
Syksyllä kumi puhkesi lasinsirun vuoksi. Toissaviikolla iski sepeli. Kumi puhkesi tänä talvena silloin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen miehen repussa on kulkenut aina paikkausaine.
Ruskokivi sanoo, että työpaikalla panostetaan työhyvinvointiin, innostetaan kuntoilemaan ja panostetaan työntekijöiden hyvinvointiin. Viime kesänä porukkaa lähti perjantaisin pyörälenkeille.
– Tällä nykyisellä pyörälläni lähden mukaan. Nyt meillä porukkaa, minä mukaan lukien, valmistautuu osallistumaan Kuusijärvellä järjestettävään triathlonkisaan YTM-Industrialin nimen alla. Toivottavasti se pystytään järjestämään.
Keittiöpäällikkö tunnustaa, että aina ei huvittaisi hypätä pyörän selkään aamulla kello 5.05.
– Joka kerta, kun taitan työmatkan pyörällä, on voittajafiilis. Se on sama tunne kuin maratonin tai puolikkaan jälkeen, sanoo Ruskokivi, jolle liikunta on vakavasti otettava harrastus.
– Ehdottomasti jatkan tätä työmatkapyöräilyä. Kuntokin on kohonnut. Ainoa huono puoli tässä on se, että juokseminen on jäänyt vähemmälle.