Elina Mäkelän kodissa kasveilla on omat persoonallisuutensa ja jopa nimensä: "Nämä ovat kuin rakkaita lapsia"

Elina Mäkelän ja Kimmo Tallqvistin kolmen huoneen asunnossa ikkunoista on vaikea nähdä ulos. On peikonlehteä, kumipuuta, kaktusta, anopinkieltä... Moni kasvi yltää jopa kattoon saakka.

Kun Mäkelä alkaa kertoa hänen kymmenistä eri kasveistaan, juttua riittää. ”Ne” ovatkin ”he”, ja lisäksi niillä on omia persoonallisuuksia.

– Tämä on esimerkiksi ihan riesa ja osoittaa aina mieltään, Mäkelä sanoo.

Myös kumipuu elää Tallqvistin mukaan omaa elämäänsä ja siitä kuuluu ihan natina, kun se kasvaa ja liikkuu.

Moni kasvi on peräisin vuodelta 2000, kun Tallqvist muutti Kontulan asuntoon. Mäkelä muutti muutamaa vuotta myöhemmin Tallqvistin asuntoon, ja niin viherkasveja alkoi pikkuhiljaa kertyä.

– Tuo kasvi on ainakin 80 vuotta vanha. Se on hänen mummoltaan, Mäkelä osoittaa miestään Tallqvistia.

Asunnon kaikkien kolmen huoneen ikkunan edustat ovat täynnä mitä erilaisempia ja kokoisia viherkasveja.

– Kukkia emme halua, koska niistä syntyy niin paljon roskaa. Meillä on yksi roskaava kasvi ja kutsumme sitä siksi ”Rämpäksi”, Mäkelä kertoo.

Hän tosin on saanut viherkasvinsakin kukkimaan. Etenkin nyt kevään lähestyessä ja valon lisääntyessä moni viherkasvi tekee tuoksuvia kukkia.

Tilaa tai oikein ruukkujakaan tahdo riittää. Yksi Mäkelän teepannu on päässyt kukkaruukuksi, kun muutakaan ei enää ollut.

– Saan aina sanomista. Minulle on sanottu, että saan porttikiellon, jos tuon kierrätyskeskuksesta tai ostan yhtään kasvia enää, Mäkelä katsoo merkitsevästi Tallqvistia.

Tallqvist ei siksikään halua kierrätyskeskuksesta kasveja, koska ne voivat tuoda mukanaan ei-toivottuja tuholaisia kasveihin. Ne leviävät helposti kasvista toiseen ja niistä voi olla vaikea päästä eroon. Kasvitkaan eivät voi silloin hyvin. Oli kasvi sitten ostettu tai saatu, se päätyy aina ensin noin viikon karanteeniin vessaan.

Mäkelälle tulee aivan kylmät väreet, kun ajattelee, että jokin tuholainen leviäisi hänen kasveihinsa.

Kasveilla on niin paljon kokoa ja vuosia takana, että niillä on jo rahallista arvoa. Lisäksi kasvit ja niiden pistokkaat kasvavat niin holtittomasti, että niitä pitääkin välillä myydä. Tallqvist hinnoittelee kasvit 15 euroa per elinvuosi. Esimerkiksi kymmenen vuotta suureksi kasvanut viikuna maksaisi siis 150 euroa.

– Nämä ovat paljon sitkeämpiä kuin tarhoissa kasvatetut. Täällä ne ovat kasvaneet luomusti ilman keinovaloja, Tallqvist sanoo.

Vaikka kasveja menee myyntiin vain silloin tällöin, Mäkelän on silti aina haikeaa luopua niistä.

– Nämä ovat meidän hoidokkeja. Kuin rakkaita lapsia, Mäkelä kuvailee.